Perinteisesti ajatellen yliopisto-opiskelija ilmoittautuu läsnäolevaksi, osallistuu erilaisille opintojaksoille, suorittaa tenttejä ja kirjoittaa oppimispäiväkirjoja, laatii gradun ja valmistuu. Opintorekisterimerkinnät ja tutkintotodistus tekevät näkyväksi, tunnistavat ja tunnustavat opiskelijan puurtamisen. Samanlaista prosessia ei löydy koulutusjärjestelmämme ulkopuolelta, minkä vuoksi töissä ja harrastuksissa tapahtuvan oppimisen näkyväksi tekeminen jää yksilön harteille. Koulutuspolitiikassa puhutaankin runsaasti osaamisen näkyväksi tekemisestä. Näkökulma on tärkeä, sillä se korostaa sekä oppijoiden että oppimisen monipuolisuutta.
Osaamisen näkyväksi tekeminen on saanut korkeakoulut pohtimaan, millaista osaamista opiskelijalle kertyy ja eritoten miten tätä tehdään näkyväksi. Yliopistot ovat tarttuneet haasteeseen kiinnittämällä huomiota entistä enemmän siihen, että opiskelijat kykenevät tunnistamaan oppimaansa oli kyse sitten yksittäisestä opintojaksosta tai kokonaisesta tutkinnosta. Tavoitteet oppimiselle ovat yhä selkeämmin tiedossa niin opetussuunnitelmissa, intrassa kuin luentomateriaaleissa. Yliopistot tarjoavat opiskelijoille myös tukea työllistymiseen kuten työnhaku- ja CV-klinikoita.
Kehitys on ollut ripeää ja tervetullutta, mutta yksin riittämätöntä. Hienoinkaan osaamispohjainen CV ei auta, ellei vastaanottaja kykene tunnistamaan tai antamaan arvoa näkemälleen. Osaamisen kerryttämisestä ja näkyväksi tekemisestä puhutaan valitettavan usein vastakkainasetteluna tutkintokoulutukseen. Näin annetaan oikeutetusti arvoa työelämässä ja harrastuksissa tapahtuvalle oppimiselle. Samalla piirtyy helposti kuva korkeakouluopiskelusta hyvin kapeahkona. Tutkintotodistuksiin tiivistyy vain pieni osa opiskelusta.
Yliopistot ovat eläviä yhteisöjä, yhdessä kohtaamisen, oppimisen ja tutkimisen paikkoja, joissa kertyy mitä monimuotoisempaa osaamista. Yliopistoissa tutustutaan erilaisiin aloihin, oppimisympäristöihin ja menetelmiin. Kenties tärkeimpänä on kyky omaksua ja oppia uutta, jonka yliopistosta valmistuneet nostavat keskeisimpien kertyneiden taitojen joukkoon. Ennen kaikkea yliopistokoulutus antaa pohjan, jonka päälle osaamista kerryttää. Pyydänkin lisää rohkeita rekrytointipäätöksiä yli oppiaine- ja alarajojen sekä yliopistoyhteisön rikkauden tunnistamista.
Viimeisenä mainittakoon yhteisöllisyyden tärkeys. Helposti puhe osaamisen kerryttämisestä ja näkyväksi tekemisestä velvoittaa yksin yksilöä itseään. Ei jätetä asioita yksilön harteille, vaan nähdään voimavara ja vastuu myös yhteisössä kokonaisuutena.
Ainomaija Rajoo
Koulutuspolitiikan asiantuntija (korkeakoulutuksen laatu, opintoasiat, työelämä)
ainomaija.rajoo@syl.fi
puh. 041 515 2231
