Kirjoittaja on viestintäneuvonantaja ja vastaava tiiminvetäjä Euroopan komissio EPSC:ssa. Kirjoitus on osa SYL:n sukupolvipoliittista blogisarjaa.
Euroopan komissio nosti digitaaliset sisämarkkinat yhdeksi puheenjohtaja Junckerin kymmenestä prioriteetista neljä vuotta sitten. Jo silloin, ja viimeistään nyt vuonna 2018 meidän tulee haastaa ajattelu siitä että digitaaliset sisämarkkinat olisivat erillinen osa muuta yritystoimintaa, markkinoita ja arkeamme. Digitaalisuus on käytännössä osa kaikkea tavaroiden ja palveluiden tuotantoa. Digitaalisuus ei muokkaa ainoastaan yritystoimintaamme vaan jokapäiväistä elämäämme sekä työn tätä päivää ja tulevaisuutta.
Euroopassa 37 prosentilla työvoimasta on edelleen vajavaiset digitaaliset taidot tai heiltä puuttuu taitoja käyttää uusia teknologioita kokonaan. 20–25 prosenttia opiskelijoista katsoo, että heidän opettajiensa taitotaso uusien teknologioiden tuntemuksessa ja opetuksessa ei ole riittävä. Lisäksi alle puolella eurooppalaisista lapsista on mahdollisuus käyttää digitaalisia välineitä koulutyönsä tukena ja 18 prosentilla oppilaista ei ole mahdollisuutta internetyhteyteen lainkaan. Nämä ovat asioita, jotka meidän pitää pystyä ratkaisemaan yhdessä Euroopan tasolla – tänään eikä huomenna.
Oman aikansa edelläkävijä Adam Smith totesi jo 1700-luvulla, että työnjako ja vapaus mahdollistavat ihmisten erilaisten lahjojen hyödyntämisen. Smithin ajattelu on edelleen ajankohtaista. Tämän päivän työnantajan ei tarvitse halutessaan olla fyysisesti läsnä työntekijänsä arjessa lainkaan. Verkossa toimivat työnantajat vievät työtehtäviä ja projekteja erilaisille alustoille pilvipalveluihin. Alustoista työntekijät ympäri maailmaa voivat poimia heidän taidoilleen sopivia työtehtäviä ja projekteja. Ainoat vaaditut elementit ovat tietokone ja toimiva verkkoyhteys valmiin työn palauttamista varten. Työntekijät voivat kerryttää itselleen laatuarvioita tehdyistä töistä ja tätä kautta määritellä omaa palkkiotaan. Työtä voi järjestelyn avulla tehdä rannalla Ranskassa tai katukahvilassa Berliinissä.
Tietyissä työtehtävissä työajan leimaaminen on välttämätöntä, mutta suuri osa työstä on muuttunut ja muuttuu edelleen rajusti jakamistalouden murtaessa lopullisesti perinteisiä työsuhteita. Lakia, kieliä tai taloutta lukeneille sekä esimerkiksi koodareille pilvessä tehtäviä töitä on tarjolla eniten. Trendit kuitenkin muuttuvat nopeasti, kun osaamista haetaan ja työtehtäviä tarjotaan avoimesti globaaleilla markkinoilla.
Entä verotus sekä eläke- ja sosiaaliturvamaksut?
Kaksi jälkimmäistä ovat työntekijän omalla vastuulla. Verokysymys on haastavampi. Sama kysymys koskee laajemmin jakamistaloutta. Yritys maksaa verot maahan, jossa toimii tai nostaa tulostaan, mutta työntekijän (esim. Uber-kuljettajan) kohdalla tilanne ei ole yhtä selvä. Toimivin vaihtoehto on, että työntekijä maksaa palkkatuloveron mukaisesti veronsa maahan, jossa on vakituisesti kirjoilla, aivan kuten vakituisessa työsuhteessa olevat tai pätkätöitä tekevät tälläkin hetkellä.
Monille meistä milleniaaleista on selvää, että emme halua olla sidottuja yhteen valtioon ja valuuttaan koko elämäämme. Omakotitalo järvenrannalla ja vuosikymmeniä kestävä ura yhden työnantajan palveluksessa eivät tunnu enää houkuttelevilta vaihtoehdoilta. Valtion tehtävä ei ole holhota vaan luoda turvalliset perusrakenteet ajatteleville yksilöille. Sama tehtävä ylätasolla on Euroopan unionilla. Ajatteleva yksilö osaa itse valita eläkeyhtiönsä ja säästää sosiaaliturvansa. Samoin valita työaikansa ja -paikkansa.
Talous, työ ja yhteiskunta muuttuvat väistämättä. Sen sijaan, että taistelisimme ja jarruttaisimme muutosta vastaan, tulee meidän rakentaa uusia, kansainvälisesti toimivia talouden säädöksiä ja malleja, jotka tukevat tulevaisuuden työtä ja kasvua. Meidän tulee lisäksi pitää huolta siitä, että kukaan ei jää tästä kehityksestä jälkeen.
Opiskelijoillamme Euroopassa tulee olla samanlaiset mahdollisuudet jatkaa opinnoissaan eteenpäin ja siirtyä työelämään riippumatta siitä, missä maassa peruskoulutus hankitaan. Digitaalisuus, jakamistalous ja työnteon uudet muodot tuovat meille uudenlaista vapautta. Ne tarjoavat alustan toimia yhä laajemmilla työmarkkinoilla, haluamme sitten jäädä rakentamaan tulevaisuutta kotimaan kamaralle tai siirtyä lämpimämmille ilmanaloille läppärimme ja koko unionin kattavien verkkoyhteyksien äärelle.
Aura Salla
viestintäneuvonantaja, vastaava tiiminvetäjä / Euroopan komissio, EPSC
