Viime joulukuussa käytiin varsin aktiivista ja ennen kaikkea todella tarpeellista keskustelua opiskelijakulttuurissa tehtävästä häirinnästä ja ahdistelusta sekä syrjivistä sukupuolittuneista rakenteista. SYL:n tämän vuoden avausseminaarin yksi puhujista, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara totesi, että “häirintä on vallankäyttöä, jolla osoitetaan toiselle hänen paikkansa”.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tammikuussa toimenpideohjelman kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi. On rohkaisevaa, että ohjelma linjaa kattavasti toimia varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Pidän erityisen arvokkaana, että varhaiskasvatuksen osalta toimenpideohjelmassa kiinnitetään erityishuomiota lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia moniin sukupuolittuneisiin ilmiöihin.
Tutkimusten mukaan (muun muassa Fawcett Society: “Gender Stereotypes in Early Childhood A Literature Review” 2019) tiukat ja joustamattomat sukupuolinormit esimerkiksi ylläpitävät poikien heikkoa lukutaitoa, tyttöjen itsetuntohaasteita, myöhemmällä iällä kapeutuvia sukupuolittuneita uravalintoja, miesten korkeita itsemurhalukuja ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Yhteiskunnallisesti tuotettujen ja ylläpidettyjen haitallisten normien sanallistaminen ja määrätietoinen purkaminen on tärkeimpiä työkaluja väkivallan eri muotojen, kuten kiusaamisen ja häirinnän kitkemiseksi.
OKM:n toimenpideohjelma linjaa korkea-asteen osalta, että häirintäyhdyshenkilötoimintaa vahvistetaan yhdessä SYL:n, SAMOKin ja korkeakoulujen kanssa. Häirinnän vastaisia toimia kirjataan myös tänä vuonna valmistuvaan korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmaan. Samaan aikaan Allianssi on valmistelemassa koko nuorisoalan kattavaa häirintätilanteiden opasta, johon kootaan konkreettisia keinoja yhteisöille ja yksilöille häirinnän vastaiseen työhön.
On äärettömän tärkeä signaali, että ministeriötasolla sitoudutaan erityisesti häirintäyhdyshenkilötoiminnan tukemiseen ja kehittämiseen. Esimerkiksi ylioppilaskunnissa toteutettava häirintäyhdyshenkilötoiminta on psykososiaalisesti kuormittavaa yhteisötyötä, jota tehdään vähin resurssein ja usein ristipaineiden alla. Häirintäyhdyshenkilötoiminnassa kun pyritään samalla sekä selvittelemään akuutteja häirintätapauksia että tekemään ennaltaehkäisevää kiusaamisen, häirinnän ja muun väkivallan vastaista työtä, jolla vahvistetaan opiskelijayhteisöjä ja tuetaan niissä toteutettavaa turvallista tilaa.
Korkeakouluilla ja koko opiskelijaliikkeellä tulee olla selkeät toimintamallit siihen, miten väkivallan eri muotoja ehkäistään sekä miten niihin puututaan arjessa ja rakenteellisesti. On ensisijaista, että häirinnästä, ahdistelusta ja syrjinnästä puhutaan koko ajan enemmän ja suoremmin, ja että niiden kitkemiseksi tehdään aktiivisia sekä konkreettisia toimia. Usein väkivallasta joutuvat puhumaan eniten ne ihmiset, jotka alun alkaen ovat heikoimmassa asemassa ja kohtaavat sitä itse. Nyt on päättäjien ja meidän muiden vaikuttajien vastuu pitää huoli siitä, että otamme yhteiskuntana systemaattisia askeleita nykyisen väkivaltakulttuurin murtamiseksi.
Touko Niinimäki
Sosiaalipolitiikan asiantuntija
