Osana Etiopiassa toteutettavaa hanketta olemme oppineet paljon myös etiopialaisten yliopisto-opiskelijoiden arjesta ja erityisesti vammaisten opiskelijoiden kohtaamista haasteista. Etiopiassa vammaiset opiskelijat eivät saa opintoihin riittävää tukea ja apuvälineitä. Ongelmat liittyvät myös asenteisiin: usein vammaisten opiskelijoiden tukeminen ja saavutettava koulutus nähdään hyväntekeväisyytenä, ei ihmisoikeutena. Osana hanketta etiopialaiset vammaisoikeusasiantuntijat ovatkin kouluttaneet opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa, jotta kaikki opiskelijat saisivat laadukasta koulutusta.
Myös opiskelijajärjestöt ovat nostaneet haasteita aktiivisesti esille. Etiopiassa monien ylioppilaskuntien hallituksessa on kiintiöpaikka vammaisille opiskelijoille, mikä parantaa edustavuutta. Usein puheenjohtajan palkka saatetaan kuitenkin rahoittaa yliopiston kautta. Opiskelijaedustajien palkan tullessa yliopistolta on haastavaa mieltää opiskelijoiden toteuttamaa edunvalvontaa riippumattomaksi vaikuttamiseksi. Korkeat hierarkiaerot kulttuurissa nostavat myös henkistä kynnystä kritisoida ylempiä tahoja. Osana hanketta onkin tuotu opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa yhteen pohtimaan, miten yliopistoista saadaan inklusiivisia.
Epävarmoissa tilanteissa toimivan arjen merkitys korostuu
Etiopiassa opiskelijoiden on yleensä mahdollista asua opiskelujen ajan kampuksella. Opintotukea ei kuitenkaan saa, jos asuu kodin sijaan opiskelija-asuntolassa. Lisäksi asuntolassa saatetaan majoittua jopa 17 hengen huoneissa. Lainan ottaminen huolestuttaa erityisesti vammaisia opiskelijoita, joiden on usein vaikeampi työllistyä. Opiskelijoiden turvattu toimeentulo olisi tärkeää, jotta heillä olisi riittävästi aikaa ja energiaa sekä opiskeluun että opiskelijatoimintaan. Kun perusasiat ovat paremmalla tolalla, on helpompi ajaa omia ja yhteisiä asioita sekä keskittyä opiskeluun. Toimivan arjen merkitys korostuu varsinkin epävarmoissa oloissa, joita Etiopiassa on saatu nähdä etenkin pandemian ja poliittisen epävakauden seurauksena. Osana hanketta yliopistoja onkin kannustettu tukemaan erityisesti vammaisten opiskelijoiden toimeentuloa.
Kampuksilla on tehty paljon tärkeitä esteettömyysmuutoksia, mutta parannettavaa löytyy edelleen. Esimerkiksi hissien rakentaminen on usein liian kallista. Opiskelijoiden peseytymistilat ovat edelleen hyvin esteellisiä. Muutettavaa asenteissakin vielä tosiaan riittää, sillä opiskelijoiden kertomusten perusteella monien vanhemmat eivät usko opiskelun kannattavuuteen ja vammaisten opiskelijoiden mahdollisuuksiin edetä elämässään.
Maailmassa riittää monimutkaisia ja vaikeasti ratkaistavia ongelmia. Jotkut muutosta kaipaavat asiat ovat kuitenkin yksinkertaisempia kuin toiset, ja keinoja inklusiiviemman koulutuksen edistämiseksi on olemassa. Silti yksinkertaiseltakin vaikuttavien ongelmien ratkaiseminen vaatii pitkäjänteisyyttä, sitoutumista ja resursseja. Vuosina 2019-2022 toimineen hankkeemme tuella perustetut yliopistojen vammaispalvelukeskukset jatkavat tärkeää työtä vammaisoikeuksien toteutumisen eteen. Hyviä kokemuksia hyödynnetään nyt myös uusissa yliopitoissa, jotta yhä useampi opiskelija voisi suorittaa opintonsa loppuun.
Korkeakoulutetuilla ihmisillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnan toimintaan hallinnollisella ja päätöksenteon tasolla. Siksikin tuen kohdistaminen nimenomaan korkeakouluopiskelijoihin on tärkeää.
Saara Pirhonen
Kehitysyhteistyöasiainneuvottelukunnan jäsen
Suomen ylioppilaskuntien liitto