Eilen 13.2. järjestettiin ministeriössä kuulemistilaisuus koskien paljon puhuttanutta opetusyhteistyölainsäädäntöä, jota ministeriössä on valmisteltu jo viime syksystä lähtien. Tilaisuudessa olivat edustettuna kaikki oleelliset korkeakoulutuksen sidosryhmä, opiskelijosta elinkeinoelämään.
Käytännössä muutos tarkoittaa, että korkeakoulujen ei tarvitsisi enää järjestää koulutusvastuuseensa kuuluvaa pakollista opetusta itse, vaan se voisi hankkia opetuksen joltain toiselta korkeakoululta. Suomeksi sanottuna siis sitä, että yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnoista puolet voitaisiin järjestää jossain muualla kuin tutkinnon myöntävässä korkeakoulussa. Muutoksen taustalla on korkeakoulujen kokemus yhteistyön hankaluudesta varsinkin korkeakoulusektoreiden välillä. Toisaalta ministeriön esittelyssä tuli esiin myös mahdollisuudet säästöihin, kun samankaltaista opetusta voidaan opettaa samalla kurssilla sekä yliopisto, että ammattikorkeakouluopiskelijoille.
SYL kannattaa sisällölliseen kehittämiseen perustuvaa yhteistyötä, jolla uudistetaan koulutusta ja haastetaan totuttuja toimintatapoja. Olemme kuitenkin hyvin huolissamme opiskelijan oikeusturvasta näin isoissa muutoksissa, joita ministeriössä nyt valmistellaan. Käytännössä muutos toisi järjestelmäämme kolmannen palan tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen väliin. Se, että yhteistyötä tehtäisiin osaaminen ja sisällöt edellä on kaunis ajatus. Valitettavasti totuus taitaa olla kyllä raakaa excelöintiä ja se, joka järjestää suurin piirtein samalta kuulostavan kurssin halvemmalla, voittaa tarjouskilpailun. Tieteentekijöiden puheenjohtaja Petri Koikkalainen kysyikin tilaisuudessa, onko kyseessä alihankinta vai todellinen yhteistyö.
Opiskelijan näkökulmasta uudistus aiheuttaa epävarmuutta. Hakeutuessaan korkeakoulutukseen yksilö tekee ehkä yhden elämänsä isoimmista päätöksistä. Hakeutujalla täytyy olla mahdollisimman täydellinen informaatio siitä, mihin hakeutuu, mistä tulevaisuudessa valmistuu ja suurinpiirtein minkä tyyppistä osaamista korkeakoulusta lähtee hakemaan. Opiskelijoiden huoleen tunnutaan suhtautuvan ministeriössä ja korkeakouluissa ihmetellen, ikään kuin koskaan ei olisi tilanteita, joissa korkeakoulujen ratkaisut eivät olekaan opiskelijan edun mukaisia. Myöskään duaalimallin kohtalosta ei tunnuta olevan huolissaan, sillä ajatusta siitä, että puolet tutkinnosta todellisuudessa suoritettaisiin jossain muualla kuin tutkinnon myöntävässä korkeakoulussa, pidetään absurdina. Laki sen kuitenkin tulevaisuudessa sallii ja omasta mielestäni olisi absurdia, jos jotkut korkeakoulut eivät tähän mahdollisuuteen tarttuisi.
Uudistuksessa on myös toinen puoli, josta mielestäni pitäisi käydä eilistä kuulemistilaisuutta syvällisempää keskustelua. Minkälaista osaamista esitetyn kaltainen yhteistyö tuottaa? Yhteistyön edellytyksenä on nimittäin opintosisältöjen samanlaiset osaamistavoitteet. Johtaako esitys siis lopulta siihen, että resurssien niukkuuden vuoksi osaamistavoitteet runnotaan samaan muottiin, jonka seurauksena osaaminen ei varsinaisesti laajene vaan pahimmillaan supistuu. Kun aikaisemmin yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat tuottaneet sisällöltään erilaista osaamista, onko meillä tulevaisuudessa erininimisä tutkintoja, joiden sisältö kuitenkin on sama?
Uudistusta on hehkutettu myös opiskelijan valinnanvapauden mahdollistajana. Tottakai myös SYL haluaa, että opiskelijalla on mahdollisuus valita joustavia ja yksilöllisiä opintopolkuja. Mutta johtaako muutos todellisuudessa siihen? Käsittääkseni esitetyssä mallissa, korkeakoulu on se, joka päättää, mitä opintosisältöjä tehdään yhteistyössä tai ulkoistetaan jonkun toisen korkeakoulun järjestettäväksi. Opiskelijalle ei siis jää mahdollisuutta valita kahdesta erilaisesta sisällöstä vaan yksi putki, josta kaikki menevät sisään ja tulevat ulos.
Politiikassa usein tavoitteet ovat samat, mutta eri intressiryhmien näkemykset keinoista vaihtelevat. Ei ole coolia vastustaa valinnanvapautta tai yhteistyötä. Sitä me emme myöskään halua tehdä. Tässäkin tapauksessa vaan valitettavasti saattaa karhu tulla vastaan kun mennään sutta karkuun.