Opiskelijoiden toimeentulo tulee olemaan yksi vaaleissa ja hallitusneuvotteluissa pöydällä olevista suurista kysymyksistä. Sen eteen on tehty töitä korkeakouluopiskelijoiden yhteisessä kampanjassa Opiskelijat pois köyhyysrajalta, jossa vaadimme 100 euron korotusta opintorahaan. Valitettavasti opiskelijoiden toimeentulo on esillä myös uhattuna kokonaisuutena. Panokset opiskelijoiden toimeentulossa ovat siis hyvin suuret.
Puolueet ovat lähestymässä vaaleja erikokoiset valtiontalouden sopeutustoiveet mielessään. Vaalien jälkeen saatetaan päättää jopa 6 miljardin euron leikkauksista. Näin suurta sopeutusta on hankala saada kasaan muuten kuin leikkaamalla hieman joka paikasta jotain. Opiskelijoiden kannalta uhkia ovat ainakin opintotuen indeksikorotusten menettäminen, asumistuen leikkaukset tai jopa opiskelijoiden siirto pois yleiseltä asumistuelta heikompaan asumislisään.
Skaala toiveiden ja uhkien välillä on valtavan suuri. Opiskelijan kuukausituloissa ero opiskelijoiden tavoitteiden ja mahdollisten leikkausten välillä voi olla jopa 400 euroa! Siis pahimman ja parhaan skenaarion välinen ero voisi suurimmillaan olla tuota luokkaa.
Opiskelijoiden toimeentulo on poikkeuksellisen arvaamaton ja muutosherkkä vaalikysymys. Mihinkään muuhun sosiaalietuuteen ei uskalleta ehdottaa yhtä suuria ja nopeita muutoksia kuin opiskelijoiden etuuksiin. Sen vuoksi kokonaisuus on jälleen polttavan tärkeä kysymys vaaleissa ja tulevissa hallitusneuvotteluissa.
Opiskelijoiden toimeentulon ympärillä on käyty aiemmissakin vaaleissa keskustelua. Eduskuntavaaleissa 2019 viisi puoluetta lupasi vaaliohjelmissaan opintorahan tasokotuksen ja näistä puolueista neljä päätyi hallitusvastuuseen. Lupaus ei kuitenkaan toteutunut, ja nyt tilanne on entistä pahempi. Noiden lupausten jälkeen opiskelijat ovat velkaantuneet 2 291 miljoonaa euroa lisää. Syynä velkaantumiseen on opiskelijoiden heikentynyt toimeentulo. Todennäköisesti velkaantuminen tulee jatkumaan vähintään yhtä nopeana, ellei näissä vaaleissa saada aikaan käännettä.
Toimeentulolla on keskeinen merkitys myös opintojen sujumiseen ja opintoaikoihin. Jos toimeentulo ei ole riittävää, sitä on täydennettävä työnteolla. Lisäksi ahdistus toimeentulosta vie kykyä keskittyä opintoihin sekä rajoittaa mahdollisuuksia vapaa-ajalla, jota tarvitaan opintojen vastapainoksi. Tästä on selkeää näyttöä: vuoden 2017 opintotukileikkausten jälkeen keskimääräiset suoritetut opintopisteet korkeakouluopiskelijaa kohden kääntyivät laskuun ja Eurostudent VIII -tutkimuksen mukaan opintoihin käytetty viikkotuntimäärä laski 2,6 tunnilla.
Lisäksi toimeentulolla on suora vaikutus opiskelijoiden mielenterveyteen. Opiskelijabarometrin 2019 mukaan epävarma ja niukka toimeentulo oli selkeästi yhteydessä heikkoon mielen hyvinvointiin.
Mitä vaalien jälkeen sitten olisi lupa odottaa? Monet puolueet ovat ilmaisseet halustaan suojella koulutusta leikkurilta, mutta opiskelijoiden opintorahan korottaminen on luonut hajontaa. Osa puolueista (perussuomalaiset, keskusta ja Liike Nyt) ei näe näe opintorahan korottamista realistisena, vaan niiden sijaan on ehdotettu tulorajojen korotusta tai poistoa sekä opintolainahyvityksen määrän korottamista. Molemmat toimenpiteet voisivat olla kuitenkin kalliimpia kuin opintorahan tason korottaminen ja johtaa opiskelijat pahempaan velkaantumiseen. Toivoakin kuitenkin on. Muut puolueet (vihreät, vasemmistoliitto, SDP ja RKP) suhtautuvat myönteisesti opintorahan korotukseen tai kertovat korotuksen olevan heillä tavoitteena, jos julkinen talous sen sallii (KD ja kokoomus).
Vaikuttaa siis siltä, että tuleva hallituskokoonpano ja vaaleissa menestyvät puolueet tulevat ratkaisemaan suurella todennäköisyydellä sen, mihin suuntaan opiskelijoiden toimeentulo kehittyy.
Äänestäjällä on valtaa ja äänellä väliä. Äänestyslipusta voi tulla opiskelijan velkalappu.
Vaikka Suomella on velkaa tulee yhä enemmän, pitää aina äänestyspäätöksissä muistaa, mitkä ovat päätöksen seuraukset, vaikka ne tulisivat vastaan vasta vuosien päästä. Opiskelijoilla on tulevaisuus käsissään. Lyhytnäköinen politiikka ei kanna Suomea pitkälle. Opiskelijoihin ja koulutukseen tulee panostaa tulevina vuosina.
Jenny Kasongo
Hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka (toimeentulo, yhdenvertaisuus), kielipolitiikka, järjestöt ja kulttuuri
044 906 5007
jenny.kasongo@syl.fi
Sakari Tuomisto
Sosiaalipolitiikan asiantuntija (toimeentulo, asuminen)
040 687 6353
sakari.tuomisto@syl.fi
