Avoimesta yliopistosta odotetaan patenttiratkaisua kaikkeen, niin opiskelijavalintaan, jatkuvaan oppimiseen, koronatilanteeseen kuin opintojen maksullisuuteenkin. Miksi avoimen väylä kiinnostaa juuri nyt?
Avoimen yliopiston kehittämiseen kohdistuu suuria intohimoja, mutta varsinaista koordinaatiota tai sääntelyä avoimelle korkeakoulutukselle ei juurikaan ole, lukuunottamatta asetuksella määrättyä 15 euron hintakattoa opiskelijalle per opintopiste. Avoin kiinnostaa ja siinä nähdään mahdollisuuksia vaikka mihin. Siksi SYL esittikin, että avoimesta korkeakoulutuksesta osana koulutusjärjestelmää tehtäisiin visio osana koulutuspoliittista selontekoa.
Toinen reitti yliopistoon TRY -hankkeessa on tehty ensimmäistä kertaa yhteistä kokonaiskoordinaatiota hajanaisen avointen yliopistojen kentän kanssa. Hanke on tehnyt erinomaista työtä avoimen väylien pilotoimisessa sekä avoimen yliopiston tunnettuuden lisäämisessä. Keskustelu avoimesta on ollut vilkasta mediassakin. Kovin monet opiskelupaikkaa miettivät eivät ole tienneet avoimen väylän mahdollisuudesta, eivätkä kaikki opinto-ohjaajatkaan osaa siitä esimerkiksi abiturienteille kertoa. Avoimen yliopiston kohderyhmiksi nähdään hankkeessa niin nuoret opiskelupaikkaa vailla olevat kuin jo työelämässä olevat jatkuvat oppijatkin. Hanke julkaisee lopputuloksiaan loppuvuodesta ja tulee antamaan suosituksia avoimen yliopiston kehittämiseksi.
Historiallisesti avoin yliopisto on tarjonnut sivistystä nimensä mukaisesti avoimuuden periaatteella. Kaikki halukkaat pohjakoulutuksesta, iästä tai tavoitteista riippumatta ovat voineet osallistua avoimeen yliopistokoulutukseen. Avoin yliopisto on perinteisesti ollut väylä opintoihin niille, joilla ei ole yleistä korkeakoulukelpoisuutta.
Kuitenkin viime aikoina avoimen ympärillä käydyssä keskustelussa on väläytelty tästä periaatteesta luopumista, mikä tekisi avoimesta yhä selkeämmin vain (maksullisen) opiskelijoiden valintaväylän. Jatkuvat oppijat ilman korkeakoulukelpoisuutta voisivat kyllä käydä kursseja avoimessa, mutta tutkintoon avoimen väylältä ei enää olisi asiaa, jollei alla ole toisen asteen tutkintoa.
Korkeakoulukelpoisuuden vaatiminen loisi yhdenlaisen koulutuksen umpiperän, vaikka avoin yliopisto samalla nähdään yhtenä ratkaisuna opiskelijavalintaan. Niin kauan kun meillä on yliopistoissa hakijasuma, siis paljon enemmän hakijoita kuin opiskelupaikkoja, paine kaikkiin valintatapoihin kasvaa. Tähän paineeseen tarjotaan yhdeksi ratkaisuksi avoimen yliopiston valintaväylän lisäämistä. Yksinkertaisin ratkaisu on rahoittaa lisää varsinaisia aloituspaikkoja korkeakouluihin, mitä valtiovalta nyt on tehnytkin, mutta ei vielä riittävissä määrin.
Yllättävän moni kannattaa opiskelijavalinnoissa mallia, jossa otetaan kaikki halukkaat sisään ja sitten ajetaan niin lujaa, että paska tippuu rattailta (1), mutta sen sopivuus ja mielekkyys Suomen oloihin on vähintäänkin kyseenalainen. Mallissa koulutukseen otetaan kyytiin kaikki halukkaat, jonka jälkeen alkaa pudotuspeli ja vain parhaat ja kyvykkäimmät saavat opiskelupaikan tai tutkinnon. Kun niin moni halukas jää ilman opiskelupaikkaa, useat hakevat sitä kilpaillulta avoimen väylältä. Tällainen systeemi on melko armoton, vaikka olisikin opiskelijalle ilmainen. Yliopistojen näkökulmasta näin toki saadaan karsittua jyvät akanoista. Kun Suomen julkilausuttuna tavoitteena on saada vähintään (siis vähintään, todennäköisesti tulevaisuudessa jopa enemmän) 50% nuorista korkeakoulutettua, on tällainen karsintatapa kovin epätarkoituksenmukainen. Ennemmin poimitaan ihmiset siihen kärryyn mukaan ja autetaan jokaista eteenpäin.
Avoin ei suinkaan yksistään ratkaise kaikkia opiskelijavalinnan ongelmia ja myös sen markkinointi on ollut osin harhaanjohtavaa. Avoimen väylältä opiskelupaikan saanut ja sitä kautta maisteriksi valmistuva ei esimerkiksi saakaan psykologin tai juristin pätevyyttä, vaan oikeanlaisen maisterin tutkinnon saadakseen on haettava ja siirryttävä valintakokeella toiseen tutkinto-ohjelmaan kesken opintojen. Yliopistot kehittävät ja avaavat avoimen väyliä kysynnän ja tarpeen mukaan – niitä on yhteensä jo noin 250, mutta läheskään kaikille aloille avoimen väylää tuskin on tulossa. Avoimen valintaväylän kehitystyössä tuleekin kiinnittää huomiota valintaperusteiden selkeyteen.
Usein saamme lukea kertomuksia, kuinka avoimen väylän kautta on löytynyt oma tie opiskelijaksi ja akateemiseen maailmaan. Juuri näissä tilanteissa avoimen väylä on parhaimmillaan, sopeutuessaan monenlaisiin elämäntilanteisiin ja antaessaan uudenlaisen mahdollisuuden päästä opiskelemaan. Läheskään jokainen nuori ei löydä heti omaa polkuaan, kuten myös tilaamamme tutkimus osoittaa. Avoimessa opiskellessaan voi tutustua alaan ja opiskeluun, jolloin saa tietää sopiiko ala ja opiskelu itselle. Kaikki suoritukset ovat suoraan yliopistoissa tutkintoon hyväksyttäviä.
Harmillisesti näissä tarinoissa jää usein kertomatta se, millä opiskelu avoimessa ja eläminen opintojen aikana rahoitettiin. Avoimen väylällä opiskelu on usein työmäärältään päätoimista, opiskelija ei saa opintotukea ja työttömyysturvallakin voi opiskella vain hyvin rajallisesti. Opintomaksut ja elämisen kustannukset on siis katettava joko työnteolla, säästöillä tai esimerkiksi vanhempien rahallisella tuella. Siksi SYL on yhdessä Suomen opiskelijakuntien liitto Samokin kanssa esittänyt avoimen valintaväylän kooksi enintään 10% valittavasta opiskelijamäärästä, jolloin avoimen hyvät, täydentävät ja joustavat ominaisuudet tulevat usealle mahdolliseksi, mutta maksuton koulutus ei vaarannu.
Sehän opiskelijaliikkeen rooli koulutuspolitiikassa usein on – olla uudistaja ja sparraaja. Joskus on oltava myös kuin se vuoristoradan jarrumies, joka vahtii ettei vauhti kasva liiaksi ja kyyti pysyy asiallisena ja turvallisena kaikille.
Jani Kykkänen
P.S Neljännessä lisätalousarviossa kohdennettiin yhteensä 10 miljoonaa euroa korkeakouluille avoimen korkeakouluopetuksen lisäämiseen sekä koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville kohdennettuun maksuista vapauttamiseen. Globaalin pandemian uskotaan kiihdyttävän entisestään työmarkkinoiden murrosta ja nopeuttavan uudelleenkouluttamisen tarvetta. Tässä korkeakouluilla on tärkeä rooli! Voisiko avointa korkeakoulua kehittää nykyistä enemmän palvelemaan yhtenä vaihtoehtona juuri oppijoita, jotka tarvitsevat akuutisti oman osaamisen täydentämistä tai uudelleenkouluttautumista?
Kirjoittaja on SYL:n koulutuspolitiikan asiantuntija ja TRY-hankkeen ohjausryhmän jäsen
________
(1) Termin on lanseerannut professori Matti Wiberg, lisää mm. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002528199.html
