Onko pitkittynyt taantuma heikentänyt nuorten ikäpolvien ammattiasemaa?

Työelämään siirtyminen on kriittinen vaihe ihmisen työuralla ja sillä on usein kauaskantoisia vaikutuksia. 1990-lama vaikutti silloin työikään tulleiden työuriin vielä vuosienkin päästä. On olemassa riski, että vuoden 2008 finanssikriisillä on vastaavanlaisia vaikutuksia viime vuosina työelämään siirtyneiden urakehitykseen.

Toisin kuin usein kuulee väitettävän, pätkätyöläisyys ei ole merkittävästi yleistynyt. Sen sijaan muutos on tapahtunut siinä, millaiseen ammattiasemaan nuoret aikuiset päätyvät.

Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoa tarkastelemalla selviää kiinnostavia, mutta huolestuttavia tietoja. 25–34-vuotiaden nuorten aikuisten todennäköisyys sijoittua ylemmäksi toimihenkilöksi on pienentynyt vuosien 2008–2016 aikana, vaikka samaan aikaan ylempien toimihenkilöiden osuus kaikista työllisistä on kasvanut selvästi. Ennen vuotta 2008 ylempien toimihenkilöiden osuus oli nuorten aikuisten joukossa kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin työllisillä keskimäärin, nyt tilanne on päin vastoin.

Mihin nuoret ovat sitten työllistyneet? Kun verrataan vuosia 2006 ja 2016 toisiinsa, on työntekijäasemassa olevien osuus kaikista työllisistä pudonnut 3,9 %-yksikköä. Nuorten aikuisten kohdalla muutosta ei taas juuri ole. Nuoret aikuiset ovat nykyään useammin työntekijä-asemassa kuin keski-ikäiset.

Näyttää siis siltä, että nuorten aikuisten ammattiasema ei ole enää niin hyvä kuin se keskimäärin oli aikana ennen finanssikriisiä. Nuorten urakehitys vaikuttaa siis hidastuneen. Nuoret aikuiset ovat jääneet jälkeen aiemmista sukupolvista.

Tarkastelua sotkee hieman työssäkäyntitilastossa tehdyt määritelmämuutokset* vuosien 2009 ja 2010 välillä. Ne eivät kuitenkaan selitä muutosta nuorten ammattiasemassa[1].

Finanssikriisin lisäksi on kuitenkin olemassa toinenkin tekijä, joka voi selittää nuorten ammattiaseman heikkenemisen suhteessa aiempiin ikäpolviin. Nuorten koulutustaso ei nimittäin enää kasva kuten se on aiemmin kasvanut (Väestön koulutusrakenne, Tilastokeskus). Itse asiassa 25–34-vuotaiden korkeakoulutettujen osuus on supistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, vaikka entistä useampi työikäinen on korkeasti koulutettu. Täten nuorilla ei ole enää samaa suhteellista etua iäkkäämpiin sukupolviin kuin vielä 2000-luvun alussa, jolloin nuoret aikuiset olivat paremmin koulutettuja kuin keski-ikäiset.

Nuorten aikuisten ammattiaseman kehitys on kiinnostavaa sukupolvinäkökulman lisäksi myös sukupuolinäkökulmasta. Työssäkäyvistä nuorista aikuisista naiset ovat jo pitkään olleet miehiä useammin ylempinä toimihenkilöinä. Vuonna 2016 ero kääntyi naisten eduksi myös kaikkien työllisten joukossa.

Toisaalta ammattiryhmien tasolla sukupuolierot jylläävät edelleen vahvoina – myös nuorilla. Ylemmistä toimihenkilöistä nuoret naiset ovat useimmin opetustehtävissä, kun taas nuoret miehet ovat useimmin suunnittelu- ja tutkimustehtävissä. Johtavassa asemassa olevista ylemmistä toimihenkilöistä nuoria miehiä on edelleen kolme kertaa enemmän kuin nuoria naisia.

Nuorten aikuisten urakehityksen hidastuminen on ilmiönä huolestuttava, ja vaatii lisätarkastelua. Suomen Pankin julkaisemassa analyysissa (Kinnunen & Mäki-Fränti 2016) on kiinnitetty huomiota nuorten sukupolvien tulokehityksen hidastumiseen. Tämä yhdessä ammattiasemassa ja koulutustasossa tapahtuneiden muutosten kanssa antaa hyvin huolestuttavia signaaleita sekä nuorten että koko yhteiskunnan kannalta.

 

Erno Mähönen

erityisasiantuntija

työ- ja elinkeinoministeriö

 

[1] Vuosien 2009 ja 2010 välillä ylempien toimihenkilöiden osuus nuorista työllisistä on muuttunut vain 0,1 %-yksikköä suhteessa kaikkiin työllisiin.

2 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >