Pääsykokeiden valintauudistuksessa kehitettävä toimenpiteitä elinikäisen oppimisen vahvistamiseksi

SYL on tänä vuonna useaan kertaan lausunut pääsykokeiden valintauudistuksesta. Liittomme kanta on, että korkeakouluihin pääsyn tulee tapahtua valintakokeiden kautta. Pitkää valmistautumista edellyttävistä pääsykokeista olisi kuitenkin suotavaa siirtyä soveltaviin, alakohtaista soveltuvuutta mittaaviin testeihin, ja yhteisiä valintakokeita voidaan soveltaa alojen erityispiirteet huomioiden. Ylioppilaskirjoituksiin perustuvaa valintaa SYL ei kannata. SYL on tänä vuonna myös kirjoittanut elinikäisen oppimisen työkalupakin, teoksen nimeltä Oppia ikä kaikki. Siinä SYL esittää ylioppilaskirjoituksista luopumista. Haluamme kertoa miksi.

Nyt on käynnissä lukiolain kehittämisen verkkoaivoriihi. SYL lausui esimerkiksi oikeudesta erityisopetukseen ja pitää opintojen aikaisen tuen saamista tärkeänä. Ylioppilaskirjoitukset ja niiden uudistaminen sen sijaan herättävät SYL:ssa ajatuksia. On totta, että ylioppilaskirjoituksia on viime vuosina uudistettu. Kuitenkin jo nykyisellään ylioppilaskirjoitukset ohjaavat siihen, että lukio käytetään kokeisiin valmistautumiseen. Kokeiden painoarvon lisääntyessä korkeakouluvalinnoissa on syytä kiinnittää huomiota lukiolaissa määriteltyyn lukion tehtävään:


Lukio on keskiasteen oppilaitos, joka jatkaa peruskoulun kasvatustehtävää. Lukio antaa yleissivistävän opetuksen, joka on tarpeen korkeakouluopintojen ja muiden lukiopohjaiseen ammatillisesti eriytyvään koulutukseen kuuluvien opintojen aloittamiseksi.

Lukion tulee pyrkiä kasvattamaan oppilaansa tasapainoiseksi, hyväkuntoiseksi, vastuuntuntoiseksi, itsenäiseksi, luovaksi, yhteistyökykyiseksi ja rauhantahtoiseksi ihmiseksi ja yhteiskunnan jäseneksi.

Lukion opetus ja muu toiminta tulee järjestää siten, että se antaa oppilaalle persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen, yhteiskunnan ja työelämän, ammatinvalinnan ja jatko-opintojen, elinympäristön ja luonnon suojelemisen, kansallisen kulttuurin ja kansallisten arvojen sekä kansainvälisen yhteistyön ja rauhan edistämisen kannalta tarpeellisia valmiuksia sekä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.”

Lukion tehtävä on siis antaa yleissivistävää opetusta. SYL:n mielestä yleissivistävyys kulkee käsi kädessä elinikäisen oppimisen kanssa – on elämän kannalta ensiarvoisen tärkeää, että oppiminen on taito, joka kehittyy, eikä ainoastaan kyky opetella asioita ulkoa. Lukion kuuluu antaa perusteellisia geneerisiä valmiuksia ja kasvattaa opiskelijoita elämän mittaiseen polkuun, jossa oppiminen ei ikinä pääty. Jo nyt lukio keskittyy liikaa kirjoituksissa menestymiseen eikä elinikäisen oppimisen vahvistamiseen. SYL:ssa on aito huoli, että todistusvalintaan siirtyminen ajaa lukio-opiskelijat entistä vahvemmin pänttäämään yksittäistä koetta, eikä elämää varten.

Ylioppilaskirjoitusten korostaminen korkeakouluvalinnoissa on aiheuttanut huolta myös toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuudesta. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on toki korostanut, että tarkoituksena ei ole luoda pussinperiä, vaan taata kaikille mahdollisuus koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen kohdalla tämä tarkoittaisi koulutuksen päättötodistuksen käyttöä todistusvalinnassa. Tämä on mielestäni kummallista, sillä ylppäreitä perustellaan usein sillä, etteivät lukion päättötodistukset ole läpi maan yhteismitallisia. Jos lukion päättötodistukset eivät sitä ole, miten ammatillisen koulutuksen todistukset sitten ovat?

Todistusvalinnan painottamisen sijaan SYL esittää ylioppilaskirjoituksista luopumista sekä korkeakoulujen valintakokeiden uudistamista korkeakoulujen autonomian piirissä. Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen päättötodistusten arviointia tulee kehittää, jotta voidaan puhua yhteismitallisista arvioinneista. Toisen asteen koulutuksen tulee olla elinikäistä oppimista vahvistavaa, ei ulkoa opettelua. Päättötodistukseen päättyvä lukio motivoisi oppimaan laaja-alaisesti, joka puolestaan tukee elinikäistä oppimista niin kykynä, kuin prosessinakin.

Mitä tilalle?

SYL ehdottaa tänä syksynä julkaisemassaan elinikäisen oppimisen työkalupakissa kaikille toisen asteen opiskelijoille koulutuksen päättävää osaamistasotestiä, joka testaisi perustaitoja, oppimistaitoja ja tiedon soveltamista. Osaamistasotestiin ei tarvitsisi erikseen valmistautua, sillä se mittaisi senhetkistä osaamista. Toisen asteen yhteinen osaamistasotesti myös parantaisi ammatillisen koulutuksen käyneiden jatko-opintokelpoisuutta. Osaamistasotesti voisi olla esimerkiksi soveltaen jo nyt käytössä olevaa aikuisväestön osaamistesti PIAAC:ia, tai jokin muu yhdessä kehitettävä testi. Ajatus osaamistasotestistä on noussut myös OKM:n elinikäisen oppimisen työryhmän raporttiin. Toisen asteen päätteeksi suoritettava osaamistasotesti antaisi myös koulutuksen kehittäjille realistisen kuvan siitä, millaisia valmiuksia suomalainen koulutuspolku antaa elinikäisen oppimisen perspektiivistä.

Elinikäinen oppiminen on työelämän murroksessa kaikista keskeisin taito. SYL haluaa, että jokaisella on mahdollisuudet omaksua elinikäisen oppimisen edellytyksiä. Sen täyttämiseksi eri koulutusasteiden tulee kääntää suunta kohti niitä toimenpiteitä, joilla elinikäistä oppimista vahvistetaan.

SYL:n elinikäisen oppimisen työkalupakkiin voi tutustua täällä:
https://syl.fi/wp-content/uploads/2017/09/SYL_Oppia_ika_kaikkki_vedos5_web-1.pdf

 

Maria Loima

SYL:n hallituksen jäsen

1 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >