Sinulle, jonka yhteisvalinnan tulokset tulivat tänään

Taas tänä kesänä some täyttyy Opintopolusta napatuista kuvakaappauksista ja myönnetyistä opiskelupaikoista. Yli puolelle hakijoista yhteishaku ei tänäkään vuonna avaa korkeakoulun ovia.

“Ei hätää, ensi vuonna uudestaan.”

“Suurin osa hakijoista pääsee korkeakouluun jo muutaman vuoden sisällä hakemisen aloittamisesta.”

Lauseet, jotka eivät välttämättä lohduta ollenkaan. Hylätyksi tuleminen korkeakoulun ovella voi herättää suuria epäonnistumisen tunteita. Tilanne on varmasti monelle todella musertava. Muista, että et ole yksin, ja saat hakea apua. Et ole epäonnistunut, vaikka et päässyt yliopistoon. Myös systeemi epäonnistui puolestasi.

Hain itse yliopistoon kolmesti ja kolmannella kerralla pääsin sisään. Kävin klassisesti “pisteen päässä oikiksesta” ja taktikoin ensikertalaiskiintiön kanssa. En uskaltanut lukea valintakoekirjaa valtiotieteelliseen, vaikka se seisoi vuoden hyllyssäni. Olisin voinut päästä vahingossa sisään valtiotieteelliseen ja menettää ensikertalaispaikkani oikeustieteelliseen, jos valtiotieteellinen ei olisikaan ollut oma juttu. Pitihän minusta tulla eduskunnan oikeusasiamies. Toivoa pääsystä ei-ensikertalaisena oikikseen ei juuri 19-vuotiaalla ollut. Tästä syttyi edunvalvonnallinen palo ensikertalaiskiintiötä vastaan.

Suomessa on jo yli 10 vuoden ajan yritetty siirtää nuoria innokkaita opiskelijoita nopeammin toiselta asteelta korkea-asteelle. Se, että asian eteen on nähty hirveästi vaivaa ei suinkaan tarkoita, että se olisi valmis. Kenelläkään ei varsinaisesti ole ollut kokonaiskuvaa siitä, miten jatkuvat uudistukset vaikuttavat nuoriin ja hakijoihin ylipäätään. Sen sijaan hakijasuma on edelleen todellinen.

Tämä kevät olisi ollut ongelmallinen ilman koronatilannettakin.

Ensikertalaiskiintiöt eivät ole olleet oikea keino jouduttaa siirtymää korkea-asteelle. Ne aiheuttavat taktikointia ja asettavat hakijat epätasa-arvoiseen asemaan keskenään. Siirtoväylät taas toimivat hitaasti ja kankeasti, eikä niiden kehittäminen ole ymmärrettävästi ollut etusijalla viime vuosien koulutuspoliittisissa myllerryksissä. Toista opinto-oikeutta haetaankin edelleen yhteishaun kautta.

Todistusvalinnan pelätään perustellusti rapauttavan yleisivistävää lukiota, yliopistojen autonomiaa valita opiskelijansa ja aiheuttavan yhä nuoremmille painetta omista valinnoistaan. Todistusvalinnan ja ensikertalaiskiintiön yhdistelmänä nuori saattaa päätyä itselleen vieraalle alalle ja menettää samalla ensikertalaispaikkansa.

Valintakoe on myös ongelmallinen. On raastavaa lukea mahdollisesti satoja tunteja valintakoekirjallisuutta paineen alla ja olla samaan aikaan tietoinen siitä, että kaikki saattaa olla turhaa. Valintakokeita on jo kehitetty kohti lyhyempää lukuaikaa ja riippumattomaksi valmennuskursseista, mutta matkaa on vielä. Valintakokeessa on kuitenkin mahdollisuus päästä sisään toisen asteen valinnoista riippumatta.

Valintakokeessa kuitenkin menestyy todennäköisesti hakija, joka on menestynyt myös ylioppilaskirjoituksissa. Pitkässä matematiikassa ja äidinkielessä menestynyt pärjää usein yliopisto-opinnoissa. On tavallaan ymmärrettävää pyrkiä siirtämään nämä hakijat suoraan yliopistoon ilman raskasta valintakoeprosessissa.

On kiinnostavaa nähdä, millaiset vaikutukset tällä on koulutuksen saavutettavuuteen, kun VATTin ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen väliraportti opiskelijavalintojen uudistuksen vaikutuksia selvittävästä tutkimuksesta julkaistaan loppuvuodesta. Tapahtuuko niin, että niillä, jotka tietävät mitä haluavat ja menestyvät opinnoissaan, on entistäkin helpompaa hakeutua yliopistoon ja sen sijaan niillä, jotka etsivät paikkaansa tai eivät kirjoita huippuarvosanoja, menee entistä heikommin?

Eli ei, et ole epäonnistunut, jos et nyt päässyt yliopistoon.

Vielä viimeisenä sinulle, joka sait juuri kuulla päässeesi yliopistoon

Jos taas sait kuulla päässeesi yliopistoon, tuhannesti onnea ja tervetuloa akateemisten opintojen pariin!

Pidä sydän ja mieli avoinna uusille seikkailuille, kummallisille sivuaineille ja uusille tuttavuuksille. Joku talousihminen varmaan suuttuu, jos kehotan hieman harhailemaan ja etsimään omaa juttua, mutta tee niin! Itsehän harhailin suorinta reittiä ylioppilaskunnan toimintaan ja sieltä SYL:n hallitukseen. Koskaan ei voi tietää mitä löytää tai mihin päätyy, ja se on opiskeluajassa parasta.

Paula Karhunen
Hallituksen jäsen

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.