Iso-Britannian pääministeri Boris Johnson ilmoitti viime joulukuussa, että maa ei Brexitin myötä tule jatkamaan Euroopan Unionin Erasmus+-ohjelmassa. Nykyisestä Erasmus+-ohjelmasta rahoitusta vuonna 2020 tai aiemmin saaneet hankkeet viedään loppuun normaalisti. Pääministeri Johnson perusteli päätöstä lähinnä taloudellisilla syillä. Iso-Britannian poistuminen ohjelmasta on iso uutinen ja sen kaikkia seurauksia on mahdotonta ennustaa. Selkeitä ja välittömiä seurauksia on kuitenkin jo näköpiirissä.
Erasmus+-ohjelmasta eroaminen merkitsee Iso-Britannialle mahdollisesti tuhansien eurooppalaisten vaihto-opiskelijoiden menettämistä. Myös Iso-Britannian opiskelijoille ohjelman merkitys oli suuri, sillä noin puolet liikkuvuusjakson tehneistä brittiopiskelijoista menivät Erasmuksen kautta. Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa maa on ollut jopa kolmanneksi suosituin Erasmus+-ohjelman ulkomaanjaksojen kohdemaa. Päätös ohjelmasta eroamisesta voi pahimmillaan johtaa opiskelijoiden tekemien kansainvälisten liikkuvuusjaksojen vähenemiseen, jos opiskelijat eivät löydä mielekästä vaihtoehtoista kohdetta. Suomessa trendi on jo muutenkin huolestuttava, kun ulkomaanjaksojen määrä vuodessa on viime vuosina ollut laskusuhdanteessa. Iso-Britannian lähtö Erasmus+ -ohjelmasta on kova kolaus suomalaisten opiskelijoiden kansainvälistymiselle.
Universities UK:n (Iso-Britannian yliopistot) laskujen mukaan Erasmus+ -ohjelman nettovaikutukset tuovat Iso-Britannian taloudelle noin 243 miljoonaa puntaa vuodessa. Taloudellinen hyöty tulee maahan tulevista kansainvälisistä opiskelijoista ja siitä, että brittinuoret saavat arvokasta työkokemusta ulkomaanjakson aikana. Erasmus+ -ohjelmasta irtautumisella voi olla paitsi taloudellisia, mutta myös diplomaattisia vaikutuksia: se voi tarkoittaa Iso-Britannian yhteyden heikkenemistä manner-Eurooppaan. Erasmus+ -ohjelman aikana opiskelijat oppivat kohdemaan toimintatavoista ja eurooppalaisista arvoista. Samalla he vahvistavat eurooppalaisen identiteettiään. Vieraassa maassa eläminen opettaa kieltä, kulttuuria ja ajattelutapoja täysin eri tavalla kuin yliopiston luentosaleissa.
Iso-Britannia on esittänyt korvaavaksi ohjelmaksi kansainvälisen liikkuvuuden jatkuvuuden varmistamiseksi kansallisen Turing-ohjelman, joka on nimetty kuuluisan brittiläisen matemaatikko Alan Turingin mukaan. Uudesta ohjelmasta on tarkoitus tehdä globaali ja sen on määrä perustua kahdenkeskisiin sopimuksiin. Ohjelman luominen alusta ei ole kuitenkaan mutkatonta, sillä Erasmus+ ei ole pelkästään korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuusohjelma. Se mahdollistaa niin nuorten, opiskelijoiden kuin opettajien kouluttautumisen, opiskelun ja harjoittelun ulkomailla. Ohjelma tarjoaa myös organisaatioille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kansainvälisten kumppanien kanssa. Näitä ominaisuuksia on vaikea saada pelkästään kahdenkeskisten sopimusten kautta. Lisähaasteensa uuden ohjelman luomiseen tuo myös koronan aiheuttama taloudellinen kriisi.
Mitä jos kaikki maat alkaisivat rakentaa omia kansallisia ohjelmiaan kansainvälisyyden edistämiseksi? Jokainen joutuisi oman järjestelmänsä lisäksi rakentamaan kahdenväliset suhteet jokaisen uuden maan kanssa. Se on byrokraattista ja se vie aikaa. Samalla siirtymävaiheen aikana tuhansia ulkomaanjaksoja jäisi tekemättä. Erasmus+ on vaikuttava, koska se perustuu ainutlaatuiseen yhteistyöhön. Erasmus+ -ohjelma saa yliopistokontakteista sekä yhteisistä säännöistä ja palveluista merkittäviä verkostoetuja. Tämän takia Erasmus myös perustettiin noin neljäkymmentä vuotta sitten. Ennen Erasmusta kansainvälinen yhteistyö perustui maiden kansallisiin ohjelmiin. Jos jokainen maa alkaisi kehittää omaa ohjelmansa, kymmenen tai parin kymmenen vuoden päästä olisimme taas perustamassa Erasmus 2.0 -ohjelmaa. Yhteistyöllä saavutamme edullisemmin enemmän.
Konstantin Kouzmitchev
Hallituksen jäsen
Ps. Vaikka Britannia lähteekin EU:sta ja Erasmuksesta, niin Erasmuksen tulevaisuus vaikuttaa silti positiivissävytteiseltä. Erasmus+-ohjelman budjetti lähes kaksinkertaistuu noin 26 miljardiin euroon 2021-27 alkavaan ohjelmakauteen. Se mahdollistaa 12 miljoonan osallistujan eurooppalaistumisen. Se on noin kolminkertainen määrä edelliseen ohjelmakauteen verrattuna.
