Näyttää siltä, että hallitus on unohtanut Suomen osaamistason pitkäjänteisen kehittämisen kiireessään pönkittää lyhyen aikavälin työllisyyslukuja.
Mitä tapahtui jatkuvalle oppimiselle? Poliittinen keskustelu vilisee edelleen termejä kuten teknologinen kehitys, elinkeinorakenteen muutos ja osaajapula. Kenellekään ei ole epäselvää, että osaamisen päivittäminen ja ammatin vaihtaminen on entistä välttämättömämpää näiden haasteiden valossa. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan on ennakoitu, että jopa noin puoli miljoonaa henkilöä tarvitsee uudelleenkoulutusta tai laajaa täydennyskoulutusta lähivuosina.
Edellisellä hallituskaudella toteutettiin jatkuvan oppimisen parlamentaarinen uudistus, jonka tavoitteena oli luoda yhteinen ja hallituskaudet ylittävä näkemys siitä, miten jatkuvaa oppimista tulisi 2020-luvulla uudistaa. Mittavasta työstä huolimatta uudistuksen loppuraportissa todetaan, että pitkäjänteisten tavoitteiden saavuttaminen edellyttää jatkotoimia seuraavalta hallitukselta. Raportissa mainitaan esimerkiksi jatkuvan oppimisen ja työllisuuden palvelukeskuksen rahoitustason nostaminen ja korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategian toimeenpaneminen tarpeellisina jatkokehittämistoimina. Loppuraportin valmistelua varten haastateltavat sidosryhmät pitivät lisäksi epäonnistumisena sitä, ettei uudituksen yhteydessä käyty keskustelua jatkuvan oppimisen rahoitusvastuista.
Miten Orpon hallitus vastaa näihin haasteisiin? Heti hallituskauden aluksi asetettiin tavoitteeksi lakkauttaa aikuiskoulutustuki, joka mahdollistaa alanvaihdon ja osaamisen päivittämisen yli 30 000 työikäiselle vuodessa. Toistaiseksi ei ole mitään takuita siitä, että tilalle olisi tulossa korvaavaa järjestelmää. Lisäksi hallitus suunnittelee kohdentavansa entistä suuremman osan yliopistojen aloituspaikoista ensikertalaisille, kaventaen väistämättä alanvaihdon mahdollisuuksia entisestään.
SYLissä pidetään itsestään selvänä, ettei työikäistä väestöä voida ohjata jatkuvan oppimisen palveluiden piiriin pelkästään sulkemalla ovia tutkintokoulutukseen. Ensinnäkin toisen tutkinnon suorittaminen voi joissain tapauksissa olla alanvaihdon edellytys. Toiseksi on turhaa toivoa, että koulutuskysyntä kohdentuu muuhun kuin tutkintokoulutukseen, jos varteenotettavia vaihtoehtoja ei ole.
Hallituksen on siis käännettävä huomionsa jatkuvaan oppimiseen jo valmistelussa olevien toimenpiteiden lisäksi. Tämä edellyttää sitoutumista korkeakoulujen Digivisio 2030 -hankkeeseen, pienten osaamiskokonaisuuksien kehittämiseen ja korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategian toimeenpanemiseen. Meillä on myös edelleen melko perustavanlaatuisia haasteita, kuten jatkuvan oppimisen rahoitusvastuut, ratkaistavana.
Itse toivon, että hallitus suhtautuu vakavasti jatkuvan oppimisen kehittämiseen ja suuntaa siihen myös tarvittavia resursseja. Ei tarvitse jäädä sitten tyhjän päälle, kun tekoäly on vienyt työpaikkamme.