Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla esitti perjantaina julkistetussa muistiossaan lukukausimaksuja myös suomalaisille korkeakouluopiskelijoille. Maksujen suuruudeksi ehdotetaan noin 2000 euroa vuodessa, eli maisterintutkinnon hinnaksi tulisi noin 10 000 euroa. Etlan mukaan maksut nopeuttaisivat opintoaikoja ja parantaisivat koulutuksen laatua.
Etlan mukaan korkeakoulut satsaisivat enemmän koulutuksen laatuun, kun opetukselle voisi laittaa hintalapun. Korkea hinta tarkoittaisi automaattisesti korkeampaa laatua. Argumentti on erikoinen, jos on yhtään seurannut keskustelua koulutuksen laadusta. Ei laatu ole jotain, jonka voi kytkeä päälle tai pois: nyt kun laitoimme hintaa lisää, niin lisäämme tätä laatua tähän opetukseen kaksi pykälää. Ei se näin mene. Laadukas koulutus syntyy osaavista, asialleen omistautuneista opettajista ja tutkijoista vuorovaikutuksessa motivoituneiden opiskelijoiden kanssa. Suomessa opiskelijat osallistuvat koulutuksen kehittämiseen demokraattisin keinoin olemalla mukana opetussuunnitelmatyössä. Maksut voisivat passivoida opiskelijoita ja muuttaisivat oleellisesti yliopistodemokratian ajatusta. Miksi osallistua tuotteen kehittämiseen, jos voi äänestää lompakollaan? Asiakas on eri asia kuin yhteisön jäsen. Haluammeko maailmaan, jossa opiskelijat vaatisivat rahojaan takaisin oikeusteitse, kun maksuille ei olisikaan saatu vastinetta?
Etla perustelee lukukausimaksuja myös lyhyemmillä opintoajoilla. Suomessa yli puolet korkeakouluopiskelijoista käy töissä opintojensa ohella. Osa tekee ns. koulutustaan vastaavaa työtä, mutta osa käy töissä vain taloudellisen pakon vuoksi. Mikäli opiskelijat joutuisivat maksamaan maksuja jo opintoaikanaan, todennäköistä on, että työnteko lisääntyisi. Opintovelka ei nimittäin edelleenkään ole kovinkaan houkutteleva vaihtoehto varsinkaan alemman sosioekonomisen taustan opiskelijoille. Alemman sosioekonomisen taustan opiskelijat myös suoriutuvat opinnoistaan hitaammin ja kohtaavat muita ongelmia opintojensa aikana. Voidaan ajatella, että kynnys keskeyttää opinnot madaltuisi juuri tämän ryhmän opiskelijoilla.
Opintojen aikainen työnteko ei ole pelkästään huono asia, sillä opiskelijat myös saavat sitä kautta arvokasta työkokemusta, mikä edistää valmistumisen jälkeistä työmarkkina-asemaa. Ilmeisesti yrityksiä edustava ETLA ei tästä tykkää, vaan haluaa Suomeen muualta maailmalta tutun mallin, jossa vastavalmistuneet joutuvat pahimmillaan palkattomaan harjoitteluputkeen ja varsinainen palkkatyöuran alku siirtyy useita vuosia. Nopeasti suoritettu putkitutkinto ei ainakaan lisää opiskelijan työllistymisen edellytyksiä.
ETLA liennyttää kantaansa ehdottamalla, että maksuille olisi jonkinlainen katto, jonka viranomainen päättäisi. Jos ajatellaan, että Opetus- ja kulttuuriministeriö olisi tämä viranomainen, niin OKM:n asetuksia ja ihan vaikka lakejakin kyllä voidaan muuttaa. Nämä ovat poliittisia päätöksiä ja esimerkiksi Englannissa maksut ovat nousseet moninkertaisesti maksujen käyttöönoton jälkeen. Valtionrahoituksella on myös ollut tapana laskea sitä mukaa kun lukukausimaksuja nostetaan. Lisärahoitus yliopistoille ei siis olekaan aivan niin selvä asia. Lisäksi Etla esittää, että opintolainan määrää voitaisiin korottaa, jotta opiskelijat kykenisivät maksamaan lukukausimaksuja. Miten tämä vähentää yhtään valtion menoja? Samasta valtion budjetista se opintolainakin tulee.
Etla perustelee maksuja myös sosiaalisella oikeudenmukaisuudella: koska korkeakoulutus tuottaa yksilölle keskimäärin ison taloudellisen hyödyn, on oikein, että yksilöt myös maksavat takaisin yhteiskunnalle. Kyllä yksilöt maksavatkin, nimittäin progressiivisen verotuksen kautta. Korkeakoulutus on varmasti hyvä sijoitus yksilölle, mutta niin se on myös yhteiskunnalle. Korkeakoulutus tuottaa osaavaa työvoimaa ja taloudellista kasvua, terveempiä kansalaisia ja turvallisempaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan kannattaa ehdottomasti satsata koulutukseen. Suomen kannattaa pohtia, miten yhä useampi pääsisi hyötymään korkeakoulutuksesta ja miten sen periytyvyyttä voidaan torjua. Lukukausimaksut eivät ole hyvä keino siihen. Onneksi puolueet, jotka näistä asioista päättävät, kiirehtivät torjumaan Etlan ehdotukset jo saman päivän aikana.
Niina Jurva,
SYL:n yhteiskuntavaikuttamisen koordinaattori, koulutuspolitiikan asiantuntija
