Katkottuja kyniä, unohtumattomia unelmia

Astun luokkahuoneeseen. ”Bom dia, senhora professora, como estás?” lapset sanovat yhteen ääneen. ”Hyvää huomenta rouva opettaja, miten voit?

He ovat nousseet seisomaan pulpeteissaan, ja vakavina sinisissä koulupuvuissaan he tervehtivät luokkaan tulleita aikuisia opitulla kaavalla. Kaavalla, jonka 30- vuotiaskin mosambikilainen tuntee ja muistaa omilta kouluajoiltaan. Muisto on tuttu myös vanhemmalle paikalliselle.

Aikuisen auktoriteetti. Lapsi kuuntelee aikuista. Istuu luokassa kymmenien muiden oppilaiden kanssa. Äkkiä laskemalla heitä on noin viisikymmentä, kaikki eivät ole tänään paikalla. Pulpetissa on kaksi tai kolme lasta vierekkäin. Koko koulussa oppilaita on yli 2000. Lapset käyvät koulussa kahdessa vuorossa; pienet yleensä aamulla, isommat tulevat samoihin luokkiin iltapäivisin.

WP_20141201_049

Opetus alkaa. Kielenä on maan virallinen kieli, portugali. Läheskään kaikki lapset luokassa eivät sitä osaa, tai ainakaan eivät puhu sitä äidinkielenään. Oppisisältöjen lisäksi he siis opiskelevat samalla myös uutta kieltä.

Maputossa on paljon perheitä, joissa portugalia ei puhuta lainkaan, koko maassa portugalia puhuu äidinkielenään vain noin 9% väestöstä.  Äidinkielinä ovat 18 erilaista bantukieltä murteineen. Maputon alueella laajasti puhuttava bantukieli on tsonga, jota puhuu noin 20% mosambikilaisista. Mosambikin tehneen uuden linjauksen mukaan vuodesta 2017 perusopetus toteutetaan kaksikielisenä. Oikeus oppia omalla äidinkielellä on toteutumassa.

Luokassa lapset kuuntelevat opettajaa, kaivavat esille punaselkäiset mustat vihkonsa. Heillä on myös yksi valtion tarjoama kirja.

Opettaja kertoo, että jonkun lapsen läksyt ovat välillä tekemättä, koska kotona ei ole kyniä. Kirjaimien ja kynäotteen harjoitteleminen on vaikeaa, kun vanhemmat ovat kotona säästösyistä katkoneet koulusta saadun kynän pieniin osiin. He antavat näitä palasia lapselle kun edellinen on käytetty, jotta kokonainen kynä ei hukkuisi koulumatkalla.

Opettajien koulutustaso on heikko. Sitä ei voi korulausein kaunistella. Opettajat kuuluvat siihen vajaaseen 60 prosenttiin mosambikilaisista, jotka osaavat lukea. Heillä on tieto opetettavista sisällöistä, mutta ei sen ulkopuolelle ulottuvaa tietämystä. Opetussuunnitelmaa noudatetaan kirjaimellisesti, poikkeamat tästä aiheuttavat huolta siitä tulevatko suunnitelman sisällöt toteutetuiksi. Suunnitelma, joka on toisen auktoriteetin aikaansaannos ja opettajille ohjenuoraksi valmiina ojennettu.

WP_20141201_033WP_20141130_027

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaihtoehtoiset tavat opettaa ja oppia ovat opettajan haasteita. Ne ovat haasteita kenelle tahansa opettajalle, missä tahansa. Sitä ne ovat erityisesti täällä, ja miksi eivät olisi. Pedagogista koulutusta, tietoa siitä miten opettaa erilaisia lapsia, ei ole. Opetus ja oppiminen perustuu ulkoa oppimiseen.

Juttelemme opettajien kanssa Afortalecerin kanssa tehdystä yhteistyöstä. Opettajien innostus kasvaa, kun he puhuvat mitä ovat hankkeen järjestämissä ylimääräisissä koulutuksissa oppineet. Miten he nyt huomaavat, että pienet lapset oppivat leikkien. Miten oppitunnin voi aloittaa laululla, yhteisellä leikillä tai vaikkapa juoksemalla hetken koulun etupihalla. Miten erilaisia lapset oppijoina ovat, ja mikä merkitys on positiivisella palautteella. Mikä muutos lapsessa näkyy, kun opettaja ei korostakaan asioita joita lapsi ei osaa, vaan löytää sotkuisenkin harjoitusvihkon sivun alareunasta kauniisti kirjoitetun c- kirjaimen ja kiinnittää lapsen huomion tähän onnistumiseen. Siitä iloitaan yhdessä. On opittu, on osattu.

Haastattelen lapsia. Kertovat käyvänsä koulua, ja että jäävät kotiin vain jos johonkin sattuu tai ovat muuten kipeinä. Ilmeisesti heitä ei tarvita kotitöihin ja pienempien sisarusten hoitamiseen koulupäivän aikana. Vanhemmat haluavat lähettää heidät kouluun, eivät töihin. Kuulostaa hyvälle.

10-vuotias tyttö kertoo minulle, että isona hän haluaisi olla asianajaja. Sitä varten hän tulee kouluun joka päivä. Koulutettuna hän pystyy myös auttamaan perhettään.

8-vuotias poika kertoo minulle, että isona hän haluaa työskennellä ihmisoikeuksien parissa. Hän haluaa parantaa lasten oikeuksia ja elämää. En tullut kysyneeksi mikä tarkalleen ottaen lapsen elämistä parantaisi. Hänhän sen tietäisi, lapsuuden asiantuntija.

Anu Ahonen
Etvo-vapaaehtoinen