Nykynuorista suuri osa saa ensimmäisen lapsensa vasta kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla tai sen jälkeen. Ensimmäistä lastaan hankkivien naisten ja miesten ikä on viime vuosikymmeninä kohonnut tasaisesti: äidiksi tullaan nyt keskimäärin noin 29-vuotiaana, kun vielä 1980-luvun alussa puolet ensisynnyttäjistä oli alle 25-vuotiaita. Isän iän kehityksestä ei ole tietoja yhtä pitkältä aikaväliltä, mutta todennäköistä on, että se seuraa äidin iän kehitystä. Tällä hetkellä isäksi tullaan keskimäärin noin 32-vuotiaana. Pääkaupunkiseudulla ja korkea-asteen koulutetuilla vanhemmaksi tulo on siirtynyt jo selvästi 30. ikävuoden jälkeen.
Koulutukseen osallistuvien osuus on viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa kasvanut tasaisesti.Kun 1990-luvun alussa 20–24-vuotiaista nuorista aikuisista noin kolmasosa oli opiskelemassa, on osuus kasvanut lähes 55 prosenttiin vuonna 2014. Opintojen keskeneräisyys on yksi tärkeimpiä perheen perustamista hidastavia tekijöitä: useimmat nuoret haluavat saada opinnot loppuun ja ehkä vielä kerätä kokemusta työelämästä ennen kuin lasta aletaan suunnitella.
Keskeneräisten opintojen lisäksi nuoria huolettaa epävarma työllistyminen ja oma taloudellinen tilanne. Kun Väestöliiton Perhebarometrissa tiedusteltiin nuorilta vanhemmilta, mistä he olivat olleet eniten huolissaan siinä vaiheessa, kun lapsi syntyi, perheen taloudellinen tilanne nousi ykkösaiheeksi. Työssäkäynnin mahdollisuudet huolestuttivat joka neljättä alle 30-vuotiasta vanhempaa. Opiskelijavanhemmista selvästi suurempi osa oli näistä huolissaan: lähes kaksi kolmesta kertoi olleensa huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan, ja lähes 40 prosenttia työssäkäynti- tai opiskelumahdollisuuksistaan pienen lapsen vanhempana.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että mitä myöhemmin lastenhankinta aloitetaan, sitä todennäköisempää on, ettei toivottua lapsilukua saavuteta. Toteutunut lapsiluku alenee lähes suoraviivaisesti sen mukaan, minkä ikäisenä ensimmäinen lapsi on saatu. Kyse voi tosin olla myös oman näkemyksen muuttumisesta iän myötä: ehkä lastenhankinnan siirtyminen myöhempään ikään alentaa myös lapsilukutoiveita. Barometritutkimuksen mukaan kuitenkin 35–45-vuotiaista lapsettomista miehistä ja naisista yli puolet olisi toivonut saavansa lapsia, valtaosa heistä vähintään kaksi lasta.
Lapsettomuus tai se, ettei toivottua perhekokoa tavoitettu aiheuttaa surua ennen kaikkea yksilöiden itsensä kohdalla. Samalla sillä on kuitenkin myös yhteiskunnallista merkitystä: nyt jo kuudetta vuotta jatkuva syntyvyyden aleneminen ja lapsimäärien lasku herättää huolta työvoiman saatavuuden, sosiaaliturvan säilyttämisen ja eläkkeiden maksajien näkökulmasta. Alenevien syntyvyyslukujen taustalla on ennen kaikkea nuorten aikuisten käyttäytyminen: syntyvyys on viime vuosina laskenut erityisen selvästi 20–29-vuotiaiden mutta myös 30–34-vuotiaidenkin kohdalla. Olisiko nyt jo aika tukea nuorten perheellistymistä?
Anneli Miettinen
Tutkija, Väestöliitto Väestöntutkimuslaitos