Leikkaisitko laadusta vai hyvinvoinnista?

Hallituksen puoliväliriihi lähestyy.

SYL julkaisi puoliväliriihitavoitteensa 9.3.  ja niitä yhdistää yksi ajatus – opiskelijan oikeus opiskella ja valmistua hyvinvoivana yhteiskunnan jäsenenä. Oikeus keskittyä päätoimisesti opiskeluun, oikeus hengähtää ja saada apua kun tarve on. Suomi tarvitsee hyvinvoivia opiskelijoita jälleenrakentaessaan koronan jälkeistä maailmaa. Kiitos jo nyt kaikille teille, jotka olette opiskelijoiden hätään havahtuneet ja valtakunnassa meidän oikeuksia konkreettisin teoin peräänkuuluttaneet.

Käsissämme on kuitenkin tikittävä aikapommi, joka alkoi tikittämään jo vuosia sitten, kauan ennen koronaa. Tähän reagoitiin jo hallitusohjelmassa, jossa lupailtiin joustavampaa ja saavutettavampaa korkeakoulujärjestelmää, hyvinvoinnin edistämistä ja mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta sekä korkeakoulujen perusrahoituksen roolin vahvistamista.

Paljon puhutaan koulutuksen saavutettavuudesta, koulutuksen kunnianpalautuksesta ja sivistyksen roolista, ja tulevassa riihessä nämä sanat myös punnitaan. Nyt ei ole leikkausten aika. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa leikata äärimmilleen kiristettyjen opiskelijoiden selkänahasta enää tippaakaan. Me olemme se koulutusleikkaukset kokenut opiskelijasukupolvi, jonka opinnot johti parin vuoden kirjekurssille pandemian aikana. Meissä ei ole enää tipan tippaa mehua jäljellä puristettavaksi.

En haluaisi siteerata näin nuorisolaisittain, mutta mun on pakko: “Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus.” Miettikää, miltä se tulevaisuus näyttää, jos se uupuu jo ennen kuin se edes pääsee liukuhihnatuotantoyliopistoistaan ulos. Ei auta tsemppi, ei auta kehut.

Joku saattaisi kauhistua vaatimustemme hintalapusta. Me taas haluamme toimenpiteitä, ennen kuin ne käyvät liian kalliiksi yhteiskunnallemme. Jos tätä tikittävää aikapommia ei pureta nyt, se tulee räjähtämään käsiimme myöhemmin.

Vaje yliopistojen perusrahoituksessa on paikattava: vaadimme 10 000 euroa vuosittaista määrärahaa jokaista uutta aloituspaikkaa kohden.

Enemmän tehtäviä, enemmän koulutettavia, enemmän menoja. Yliopistomme pyrkivät parhaansa mukaan toteuttamaan erilaisia visioita ja selontekoja sekä lisäämään hurjasti uusia aloituspaikkoja, mutta niiden toteuttamiseen tarvitaan kipeästi vakaata, vuosittaista perusrahoitusta satunnaisten määrärahojen sijaan. Ilman tätä voimme puhua efektiivisistä koulutusleikkauksista, ja lienee selvää, että jonnekin toisaalle se leikkuri sitten iskee. Onko se tuki- ja ohjauspalvelut, opettaja-opiskelija-suhde, koulutuksen laatu vai jokin muu – tätä emme halua jäädä enää hetkeksikään katsomaan.

Seuraavina vuosina on tarkoitus lisätä 10 000 uutta aloituspaikkaa. Vaikka viime vuonna aloittaneet 4800 uutta paikkaa saivatkin kertaluontoisen määrärahan, ei se kattanut kaikkia kustannuksia saatika palvele enää tulevaisuudessa kertaluontoisuutensa vuoksi. Nämä tulevatkin 10 000 opiskelijaa ansaitsevat laadukkaan koulutuksen, eikä Suomella ole varaa halpuuttaa tutkintojaan.

Opiskelijoiden jaksamiseen ja hyvinvointiin on panostettava.

Olen ilahtuneena seurannut viime viikkojen keskustelua, jossa opiskelijoiden mielenterveyskriisi on vihdoinkin saanut ansaitsemansa huomion. Kyseessä on ihan aito kriisi, joka on kasvanut jo pitkään ja eskaloitui lopullisesti koronan myötä.

Kriisin ratkaisua voi lähestyä useasta eri näkökulmasta. Me tarvitsemme terapiatakuun, me tarvitsemme ennen kaikkea matalan kynnyksen lyhytaikaisia mielenterveyspalveluita ja me tarvitsemme lisää psykoterapeutteja. Psykoterapiakoulutus maksaa tällä hetkellä kymmeniä tuhansia euroja, vaikka kuuden miljoonan vuosittaisilla panostuksilla koulutuksesta saisi maksuttoman ja täten myös saavutettavamman. Avunsaantia voi hidastaa myös Kelan tukeman terapian ehdot, mikäli käyntikertojen tai hoitoajan maksimit ovat tulleet jo täyteen. Siksi pandemiatoimena tulisi väliaikaisesti keventää tuetun terapian ehtoja. Myös yliopistojen perusrahoituksen paikkaaminen edesauttaa tuki- ja ohjauspalveluiden tarjoamista, jolla edistetään hyvinvointia opiskelijan arjessa.

Lienee selvää miten käy, jos mielenterveyskriisiin ei löydy välittömiä ratkaisuja. Nyt ei ole aikaa odotella hoitotakuuta.

Opiskelijan sosiaaliturvan on mahdollistettava täysipäiväinen opiskelu.

Yksi merkittävimmistä opiskelijoille stressiä aiheuttavista asioista on toimeentulo. Sen lisäksi että opiskelijat paiskivat täyttä viikkoa opinnoissa, on heidän velkaannuttava syödäkseen ja luultavasti silti käytävä myös töissä. Työssäkäynti taas on yksi merkittävimmistä opintojen hidasteista. On aika palauttaa opintoraha edes sille tasolle, jolla se oli ennen leikkausta, eli 335 euroon.

Opiskelijan sosiaaliturva ei ole pelkästään niukka, vaan myös erittäin byrokraattinen ja useita ehtoja sisältävä kokonaisuus. Omien opintojen etenemistä tulee mitata useasta eri syystä: lukukauden aikana tukien nostaminen edellyttää vähintään 20 opintopistettä ja jos haluaa opintolainahyvityksen on vuodessa opiskeltava 50 opintopistettä. Jokaista tukikuukautta kohti edellytetään 5 opintopistettä, mutta jos ei halua tukikuukausien loppuvan, on jokaista tukikuukautta kohti opiskeltava 6,25 opintopistettä. Jos kandissa opiskelee vähemmän kuin 6 op/kk, loppuu tukikuukaudet kesken ja ne jatkuvat taas sitten maisterivaiheessa – tukikuukaudet kun on sidottuja tutkintoasteeseen.

Tukikuukausia lasketaan myös ansiotulojen vuoksi. Liian suuret kesätyötienestit saattavat kostautua syksyllä opintoihin palatessa, sillä tukikuukausien ohella saat tienata 650 euroa ja kesäkuukausina 2000 euroa ennen kuin tukikuukausia pitää alkaa palauttelemaan. Asumistukea varten on sitten vielä omat tulorajansa, joita tulee seurata.

Kaikki tämä, jotta opiskelija pääsisi edes lähelle köyhyysrajaa (ellei sitten mene täysipäiväisten opintojensa ohella myös töihin tai päätä valmistua töiden teon ohella hitaammin). Ihmettelettekö vielä miksi toimeentulo aiheuttaa opiskelijalle stressiä?

Ei siis jäädä odottelemaan koronan katoamista.

Korona ei tule mystisesti katoamaan minnekään. Me emme voi unohtaa kaikkea muuta sen ympärillä ja luottaa laastariratkaisuihin määräänsä enempää, kun ongelmat ovat paljon moniulotteisempia, rakenteellisia ja kroonistuneita. Painetta kehyksessä pysymiseen varmasti on, mutta pandemian kustannuksella ei voida ohittaa muita kriisejä. Älkää antako viruksen pesiytyä koulutukseenkin.

Älkääkä antako koronan himmentää koulutuksen merkitystä, sillä se on avain ulos tästä.

 

Annika Nevanpää

Puheenjohtaja

Annika Nevanpää
Puheenjohtaja

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.