Kannanotto
Vapaa julkaistavaksi
Suomalainen sivistysvaltio on uhattuna. Koko koulutuskenttää ravistelee massiivinen rahoitusvaje, tiedevastaisuus nostaa päätään ja opiskelijamme voivat huonosti. Jos korjausliikkeitä nykyiseen politiikkaan ei tehdä, annamme sivistysvaltion kuolla.
Laadukas koulujärjestelmä, vahva tieteen arvostus, käytännössä koulutuksen mallimaa. Näin Suomea on tavattu kuvailla ja tällä olemme ulkomaillakin kehuskelleet. Tälle perustalle on rakennettu tasa-arvoista, sivistynyttä hyvinvointiyhteiskuntaa, josta olemme olleet aiheestakin ylpeitä.
Tämä käsitys Suomesta ei enää kestä tarkastelua, ja ellei korjaavia toimenpiteitä tehdä, otamme riskin sivistysvaltion romahtamisesta.
Erinomaisuutemme merkkinä on pidetty vuosituhannen alun ensiluokkaisia PISA-tuloksiamme. Nyt kuitenkin nuorillamme on kasvavissa määrin riittämätön lukutaito ja merkittävällä osalla korkeakouluopiskelijoista on kriittisessä lukutaidossa vakavia puutteita. Sen sijaan, että tukitoimiin voitaisiin panostaa, on tukihenkilöstöstä sekä opettaja-opiskelija-suhteesta leikattu rajusti ja korkeakoulukenttää ravistelleet uudistukset ovat venyttäneet kaikki kentän toimijat äärirajoilleen.
Samalla opiskelijoilta vaaditaan yhä enemmän, yhä nopeammin, yhä nuorempana. Opiskeluaika tulee kustantaa lähinnä lainalla, samalla noudattaen tiukkoja opintotuen kriteereitä. Mielenterveystilastot ovat rajua luettavaa ja niiden seuraukset näkyvät jo työkyvyttömyyseläkkeissä.
Asenteet korkeakouluihin kohdistuvia panostuksia vastaan ovat niin tiukkoja, ettei edes tuottavuuden paraneminen käy perusteena lisärahoitukselle. Elämme myös pitkittyneessä epävarmuudessa siitä, leikataanko tieteestä tai taiteesta vielä tämän hallituskauden aikana, vaikka leikkaukset olisivat ristiriidassa vaalimamme julkisuuskuvan ja hallituksen omien tavoitteiden kanssa. Samaan aikaan sadat tutkijat ovat joutuneet kampanjoimaan ja puolustamaan omaa tutkimustaan, kun julkisesti rahoitettujen hankkeiden tarpeellisuutta alettiin ruotia sosiaalisessa mediassa.
Kokonaisvaltaisessa tarkastelussa on hyvä huomata, että tieteen ja koulutuksen merkityksen murentaminen on kädenojennus äärioikeistolle ja ensiaskeleita demokratian rapauttamiselle. Valko-Venäjä antaa huolestuttavan esimerkin siitä, mihin tällainen hiljattainen kehitys voi viedä. Kun arvot, joita pohjoismaat ovat niin tiukasti vaalineet, katoavat, ollaan vaarallisen lähellä kehityskulkuja, jotka ovat paitsi historiallisesti, myös tänä päivänä johtaneet epäluottamukseen, pelkoon ja tyranniaan.
Tiukassa oleva rahoitus on myös uhka tieteen ja taiteen vapaudelle. Nykyinen rahoitusmalli pakottaa yliopistoja suosimaan putkitutkintoja, mikä rajoittaa opiskelijoiden mahdollisuuksia sivistää itseään laaja-alaisesti. Me emme halua nähdä Suomea, jossa koulutusaloja vertaillaan niiden tuottavuuden ja kilpailukyvyn kautta. Jo nyt on nähtävissä miten koulutuspoliittisissa puheissa toistuu “työelämän tarpeisiin vastaaminen” ja “yksilön osaamisen tuotteistaminen” sen sijaan, että tuottaisimme uutta tietoa yhteiskunnalle ja maailmalle. Olemmeko valmiita korvaamaan sivistystä, tulevaisuuden visioita ja pitkäaikaista hyvinvointia lyhytkatseisella hyötyajattelulla?
Sukupolvemme on jo nyt monilla mittareilla huonommassa asemassa kuin edeltäjämme. Jos tosiaan haluamme vielä joku päivä rehellisesti kutsua itseämme koulutuksen mallimaaksi, tulee politiikassa myös tehdä sen mukaisia arvovalintoja. Yhteiskuntamme ei kaipaa uupunutta, heitteille jätettyä ja liukuhihnalla koulutettua sukupolvea, jolle korkeakoulutuksesta on tullut vain suoritusmerkintä yksilön osaamisportfolioon. Tarvitsemme sivistyksen sukupolven, jolle on tarjottu saavutettava, laadukas koulutus ja tilaa oman polun löytämiselle.
Lisätietoja:
SYL:n hallituksen puheenjohtaja Annika Nevanpää
044 906 5007
