Kannanotto
Vapaa julkaistavaksi 21.10.2021
Tiedeleikkauksia esitetään. Aloituspaikkoja lisätään ilman riittäviä resursseja. Opiskelijoilta vaaditaan nopeaa valmistumista. Valtiontalouden kehykset paukkuvat.
Kun puhutaan resurssivajeesta, leikkauspaineesta ja julkisen talouden tasapainottamisesta, ei tarvitse odottaa kauaa ennen kuin joku keksii, että helppoa rahaa yliopistoille saisi tutkinto-opiskelijoiden taskuista. Ehdotusta voi odottaa esimerkiksi valtiovarainministeriöltä, elinkeinoelämältä tai mikä vastenmielisintä, jopa yliopistojen sisältä.
Yliopistot kärsivät rahoitusvajeesta, joka on peruja edellisten hallituskausien rajuista leikkauksista. Tämän vajeen päälle kasataan vajaasti rahoitettuja, vaikkakin tarpeellisia lisävastuita. Tilanne on kestämätön, ja ratkaisuja on löydettävä. Nimittäin yliopistojen julkisen perusrahoituksen lisäämiseksi.
Lukuvuosimaksut olisivat rahoitusvajeeseen järjetön ratkaisu.
Maksut ensinnäkin sotivat yhdenvertaisuutta ja suomalaista koulutuksen menestystarinaa vastaan. Sosioekonomisen taustan vaikutuksesta velanottohaluun on tutkimusnäyttöä. Ongelma piilee siis siinä, mistä taustasta tulevat hakeutuisivat maksullisen korkeakoulutuksen piiriin. Tasa-arvoiset mahdollisuudet kouluttautumiseen ovat kivijalka sille, että ihmisen tausta ei määritä hänen tulevaisuuttaan.
Toiseksi väite siitä, että korkeakouluttautumisessa olisi kyse vain yksilöä itseään hyödyttävästä investoinnista, on rampa. Koulutuksella on aina ulkoisvaikutuksia. On yhteiskuntamme kohtalonkysymys, että koulutustaso nousee tulevaisuudessa. Koska kaikki hyötyvät siitä, on oikeudenmukaista, että kaikki myös verotuksen muodossa osallistuvat kustannuksiin. Maksuttoman korkeakoulutuksen leimaaminen tulevaisuuden keskiluokan etuoikeudeksi, jonka korkeakouluttamattomat maksavat, on järjetöntä.
Kolmanneksi, on epärehellistä väittää, että lukuvuosimaksujen käyttöönoton jälkeen yliopistojen julkista perusrahoitusta ei nähtäisi helppona leikkauskohteena säästöpaineiden keskellä. Näyttää todennäköiseltä, että yliopistojen niukka rahoitustilanne säilyisi, vaikka rahaa tulisikin opiskelijoilta. Ellei maksuja sitten nostettaisi todella korkeiksi.
On ymmärrettävää, että korkeakoulutettujen määrän lisääminen pakottaa etsimään myös säästöjä. Valmistumista halutaan nopeuttaa. Se voidaan kuitenkin tehdä sellaisilla keinoilla, jotka eivät aseta ihmisiä epätasa-arvoiseen asemaan varallisuuden perusteella tai lisää opiskelijoiden velkaantuneisuutta. Opintolainakanta ylitti tänä vuonna viisi miljardia euroa, eikä lainakannan nopean kasvun vaikutuksia tiedetä. Samalla tiellä ei ole järkevää jatkaa. Velasta puhuttaessa ei pidä myöskään unohtaa, että nuorten maksettavaksi tulevat myös ilmastonmuutoksen kustannukset ja huoltosuhteen heikkeneminen.
Hallitusohjelmaan on nyt kirjattu maksuttoman koulutuksen turvaaminen ja saavutettavuuden edistäminen. Näitä arvoja on jatkossakin puolustettava, sillä mahdollisuuksien tasa-arvo on yhteiskuntamme selkäranka. Koulutustason nostosta on kannettava vastuu yhdessä.
Lisätietoja:
Annika Nevanpää
044 906 5007
annika.nevanpaa@syl.fi
