Viime viikolla julkistettiin Aarresaari-verkoston maisterien uraseurannan tulokset. Seurannassa ruodittiin yliopistoista 2011 valmistuneiden näkemyksiä työurastaan ja koulutuksen antamista valmiuksista työelämään. SYL:lta pyydettiin kommentteja julkaisutilaisuuteen, joten tässä allekirjoittaneen tiivistämät Kolme Pointtia™ uraseurannasta ja sen tuloksista.
Raportista suorastaan hyökkäsi silmille vastaajien eniten esille nostama teema, oma osaaminen ja kyky kertoa siitä. Tiedoistaan ja taidoistaan kertominen on vaikea laji, eikä sen korostuminen ollut suuri yllätys. On kuitenkin aika lailla paljon puhuvaa, että juuri oman osaamisen sanoittaminen nähdään aivan keskeiseksi työelämätaidoksi – sekä työuraansa tyytyväisten että tyytymättömien joukossa.
Opiskelijan omaksuma osaaminen liittyy luonnollisesti tiiviisti koulutuksen osaamistavoitteisiin. Siksi onkin hieman hälyttävää, että vain kolmasosa tutkimuksen vastaajista on sitä mieltä, että opintojen osaamistavoitteet on tuotu selkeästi esille. Uraseurannan aineisto perustuu toki vuonna 2011 valmistuneisiin, eikä tuolloin osaamistavoitteiden määrittely opetussuunnitelmissa ollut välttämättä vielä levinnyt laajalle. Osaamistavoitteiden esille tuomisen suhteen tulevia tuloksia kannattanee pitää silmällä, vaikka suunta lieneekin nousujohteinen.
Pystyvyysuskomus tarkoittaa karkeasti määriteltynä sitä, että yksilö uskoo ja luottaa omaan kykyynsä selvitä jostakin tietystä haasteesta. Tutkitusti tällä uskomuksella on aivan keskeinen rooli akateemisessa suoriutumisessa, eikä sen vaikutus liene vähäinen muuhunkaan tekemiseen elämässä. Tarkoitan tässä nyt pystyvyysuskomuksella kahta asiaa:
Opiskelijan usko omiin kykyihinsä on varsinkin heti tiedeyhteisöön saapuessa usein hauras. Joillekin luottamusta itseen on siunattu ehkä liikaakin. Joka tapauksessa on selvää, että se opiskeluympäristö, jonka yliopisto onnistuu opiskelijalle luomaan, vaikuttaa sekä opiskelijan opiskelukykyyn että siihen uskomiseen. “Syvään päätyyn pudottaminen” on monelle omiaan, mutta moni myös kaipaa tukea. Yliopistomaailma voi varsinkin ei-akateemisesta taustasta ponnistavalle olla vaikea ympäristö.
Toisaalta uskon puute tuntuu vaivaavan osin myös yliopiston henkilökuntaa. Viimeksi tällä viikolla Helsingin Sanomissa professori epäili, voiko yliopisto edesauttaa lainkaan opiskelijan laadullista työllistymistä. Kirjoittaja suhtautuu perin yliolkaisesti sekä aihetta koskevaan pedagogiseen tutkimukseen että monessa yliopistossa tehtävään loistavaan työhön työllistyvyyden saralla. Tästä voisi kirjoittaa oman bloginsa, mutta onneksi Akavan vastine tiivistää olennaisen.
Seurannan tuloksista koottu julkaisu on kattava paketti analyysia uraseurannan keskeisistä tekijöistä. Tämänkertainen raportti keskittyy erityisesti niihin kysymyksiin, joita tultaneen hyödyntämään yliopistojen rahoituksen jakamisessa tulevaisuudessa. Pelkästään näiden pohjalta on saatu aikaan melkoinen infopaketti, johon tulee varmasti palattua vielä monesti.
Tekeminen ei kuitenkaan lopu siihen, päinvastoin. Uraseurannasta on nyt kasapäin dataa useammalta eri vuodelta, ja analyysi vain odottaa tekijöitään. Informaatiosta olisi takuulla apua koulutuksen ja koko yliopiston kehittämisessä, joten nyt tarvitaan vain resursseja relevantin tiedon louhimiseen. Toivottavasti yliopistot tarttuvat tilaisuuteen – ja eiköhän datamäärä houkuttele jokusta opinnäytetyön tekijääkin. Pientä esimakua saa uraseurannan tulosten ohella julkaistusta näppärästä työkalusta, josta voi käydä katsomassa vaikka ne oman yliopistonsa tulokset!
Tapio Heiskari,
Koulutuspolitiikan asiantuntija, SYL