Opintorahan taso ja tukikuukausien määrä on palautettava – opiskelijoiden toimeentuloon panostuksia nyt!

Kuvittele tilanne, jossa vietät lähtökohtaisesti 24 tuntia päivässä pienessä yksiössä. Teet etäopintoja, nukut, syöt, hengaat kavereiden kanssa virtuaalisesti, ja vietät vapaa-aikaa saman pöydän ääressä. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon. Samalla toimeentulon riittävyys ja lompakon venyminen on jatkuvalla koetuksella. Olet uupunut. Ruokaan riittää päivässä keskimäärin 6,6 euroa, ja siitäkin huolimatta opintotukikuukaudet paukkuvat ja lainamäärä kasvaa kovaa vauhtia.

Ei, tämä ei ole vain kauhufiktiota. Tämä on lukuisille opiskelijoille aivan puhdasta todellisuutta.

Leikkausten jälkeinen realiteetti

Opiskelijoiden mediaanitulot ovat laskeneet yli 200 euroa opintorahaan 2017 tehtyjen leikkausten jälkeen. Samassa uudistuksessa opintotuen lainapainotteisuutta kasvatettiin merkittävästi. Yli kaksi kolmesta opiskelijasta kertoo opintolainan nostamisen syyksi välttämättömien elinkustannusten kattamisen. Tammikuussa 2021 opintolainaa nostettiinkin enemmän kuin koskaan aikaisemmin – yhteensä 327 miljoonaa euroa. Vuodesta 2017 opintolainakanta on lähes kaksinkertaistunut.

Ilman työntekoa tai lainaa opiskelijoiden kuukausitulot jäävät reilusti pienituloisuusrajan alle. Suomessa pienituloisuuden raja oli vuonna 2019 noin 1 280 euroa kuukaudessa. Samana vuonna korkeakouluopiskelijoiden käytettävissä olevien tulojen mediaani oli 859 euroa kuukaudessa.

Oikeastaan lainan, vastikkeellisen opintorahan ja maksimin ruokakuntakohtaisen asumistuen kanssakin opiskelija pääsee vain hädin tuskin tämän pienituloisuuden rajan yläpuolelle. Kuukausittainen opintoraha 252,76 euroa, maksimilainamäärä 650 euroa ja maksimimäärä asumistukea (kuntaryhmässä 1) 416,8 euroa tekee yhteensä noin 1320 euroa kuukaudessa.

Siis vain 40 euroa yli pienituloisuuden rajan. Ja nämäkin maksimitapauksessa.

Ainoat keinot puskea pienituloisuuden rajan yläpuolelle ovat käytännössä työnteko, valmiit säästöt, tai esimerkiksi vanhempien laaja taloudellinen tuki. Näihin opiskelijoilla on hyvin vaihtelevasti mahdollisuuksia.

Työnteko opiskeluaikana on yleisesti kannatettavaa ja monin puolin hyödyllistä niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta, ja ahkeruudesta tuleekin opiskelijoita palkita.

Järjestelmän ongelma on kuitenkin se, että opiskelija on riittämättömän taloudellisen tuen ja kroonisesti alijäämäisen taloutensa takia käytännössä pakotettu joko velkaantumaan tai työskentelemään toimeentulonsa takaamiseksi. Jokaisella opiskelijalla on erilaiset resurssit, eikä tämä järjestelmä ole oikeudenmukainen kaikille. Kun ajat ovat vaikeat, heikommin pärjäävät kohtaavat vaikeuksia.

Riittämättömät tukikuukaudet ja jäykkä systeemi

Keskeinen haaste liittyy myös tukikuukausien riittämättömyyteen. 2014 ja 2017 leikkausten myötä tukikuukausien määrä 300 opintopisteen kandidaatin- ja maisterintutkintoon on vähennetty 55:stä 48:aan. Tämä määrä mahdollistaa maksimissaan viiden vuoden ja kolmen kuukauden tuetun opiskelun, mikäli opiskelee opintotuella 9 kuukautta vuodessa.

Enimmäistukiaika alempaan tutkintoon on 30 tukikuukautta ja ylempään 21, kuitenkin niin, että yhteensä käytettävissä on korkeintaan 48 tukikuukautta. Tukikuukaudet on siis tällä tavoin jaettava kahden tutkinnon välillä, ja tutkintojen välillä joustoa on vain kolmella kuukaudella.

Tukikuukausien riittämättömyyden ja kahteen eri tutkintoasteeseen jaoteltujen tukikuukausien takia vuosittain tuhansia opiskelijoita tippuu tuen ulkopuolelle niin kandi- (vaihteluvälillä 2000-7000 opiskelijaa vuosittain), kuin maisterivaiheessa (4000-6000 opiskelijaa vuosittain). Tämä ei voi olla tarkoituksenmukaista, sillä opiskelijan tippuessa tuen ulkopuolelle, vaikeutuu tutkinnon loppuunsaattaminen merkittävällä tavalla. Toimeentulon taatakseen opiskelijan on käytännössä pakko mennä töihin, tai hakeutua esimerkiksi toimeentulotuen piiriin (jonka saaminen edellyttää, että opintolainakin on ensin käytetty täysin loppuun).

Tukikuukausien riittämätön taso vaikeuttaa merkittävästi valmistumista siis tuhansien opiskelijoiden kohdalla. Jotta opiskelija on edes päässyt tilanteeseen, jossa tukikuukaudet voivat loppua kesken, on se vaatinut häneltä aktiivista opiskelua ja opintojen etenemistä, sillä jokaista tukikuukautta kohden on suoritettava 5 opintopistettä. Mikäli siis 48 tukikuukautta on kaikki käytetty loppuun, on opintopisteitä ehtinyt kertyä jo vähintäänkin 240.

Jäykkä systeemi ei tarjoa opiskelijalle joustoa eri elämäntilanteisiin. 20 opintopisteen lukuvuosittainen vähimmäissuoritusvaatimus sulkee tuen piiristä kokonaan ne, jotka esimerkiksi uupumuksen, sairauden tai perhevapaan takia, tai työnteon ohella, edistävät opintojaan vaikka vain parin kurssin verran. 5 op tukikuukausivaatimuksen pitäisi olla jo yksistään tarpeeksi.

Järjestelmä ei myöskään kannusta hyvin pärjäävää opiskelijaa ahkeruuteen työskentelyssään. Opintotuen tulorajat ovat yleispohjoismaisella tasolla verraten hyvin matalat, ja tulojen laskeskeleminen, tukien palauttaminen, ja liikaa maksetuista opintotuista mätkyjen maksaminen tekee järjestelmästä opiskelijan kannalta passivoivan ja luo kannustinloukun tulorajan tuntumaan. Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportin mukaan tulorajojen nostaminen 50%:lla 18 000 euroon olisi valtion kassaan 5,9 miljoonaa euroa nettopositiivinen toimi vuositasolla. Tulorajojen nosto olisi työllisyystoimi.

Koronakriisin vaikutukset

Koronakriisillä on itsessään ollut merkittäviä vaikutuksia opiskelijoiden toimeentuloon. Mahdollisuudet paikata heikkoa tukitasoa ansiotyöllä ovat kaventuneet: monet ovat menettäneet sivutoimisen työpaikkansa lomautusten tai irtisanomisten takia. Kesän 2020 kesätyöpaikoista katosi neljännes, eikä tulevana kesänä tilanne vaikuta paljoa paremmalta. Myös harjoittelupaikkoja on ollut tavallista vaikeampaa löytää.

Riittämätön opintoraha ja lainapainotteisuus pitävät opiskelijat väkisin köyhyysrajan alapuolella. Opiskelijoiden sosiaaliturva onkin heikompi kuin millään muulla ihmisryhmällä Suomessa.

Myös pohjoismaisessa vertailussa Suomen opintotukijärjestelmän taso on matala.

Erilaisiin systeemeihin ja tukimuotoihin perustuvien järjestelmien keskinäinen vertailu ei ole aivan yksiselitteistä, mutta käytännössä Suomen tukitaso on ollut jo vuonna 2014 ennen leikkauksia pohjoismaissa matalin. Vaikka maksimien lainamäärien lisääminen, sekä opiskelijoiden siirtäminen yleisen asumistuen piiriin, ovat tuoneet myös parannuksia, voi tulkita, ettei suomalaisten opiskelijoiden tilanne opintorahan leikkausten ja opiskelijoiden velkaantumisen lisäämisen myötä ainakaan tuosta ole paremmaksi kehittynyt.

Mitä tilanteelle tulisi tehdä?

Opiskelijoihin ja koulutukseen panostaminen on etenkin tässä kriisiytyneessä tilanteessa pidemmällä aikavälillä kannattavaa, ja jopa välttämätöntä, vaikka tuokin kustannuksia lyhyellä aikajänteellä.

Opetusministeriössäkin on todettu, että opintotuen tason riittävyydessä on haasteita. Muun muassa opintorahan osuus opintotuesta sekä opintotukikuukausien määrä vaatisivat OKM:n neuvottelevan virkamiehen Virpi Hiltusen mukaan kehittämistä.

“– Loppujen lopuksi iso merkitys on sillä, mikä on poliittisen tason tahtotila lähteä korjaamaan tilannetta”, Hiltunen toteaa Ylen artikkelissa 15.3.

Toivommekin päättäjiltä viisautta ja pitkäjänteistä katsetta. Kyse ennen kaikkea poliittisista arvovalinnoista.

Tarvitsemme tähän tilanteeseen ja rakenteellisiin ongelmiin pysyviä ratkaisuja. Väliaikaiset helpotukset yksistään eivät riitä.

Jos päättäjät jättävät opiskelijat ja tulevaisuuden hyvinvointivaltion kukoistuksen rakentajat tässä tilanteessa oman onnensa nojaan, on riskinä tulevaisuuskuvien heikentyminen entisestään. Opiskelijamyönteisen hallituksen on nyt aika lunastaa odotukset ja panostaa opiskelijoiden heikkoon sosiaaliturvaan, kuten neljä viidestä hallituspuolueesta vahvasti ennen vaaleja vakuutti tekevänsä!

Tässä SYL:n konkreettinen työkalupaketti opintotuen kehittämiseen:

  • Opintorahaa on korotettava 335 euroon kuukaudessa eli vuonna 2017 tehtyjä leikkauksia edeltävälle tasolle.
  • Opintotukikuukausien määrää on lisättävä 55:een ja tukikuukausien jaottelu tutkintoasteisiin on purettava.
  • Lukuvuosikohtainen 20 opintopisteen raja on poistettava.
  • Korotetaan opintotuen tulorajoja 50 prosenttia 18 000 euroon.

Lopuksi

Opiskelijoiden toimeentulo vaatii välittömiä toimia. Opiskelijat eivät saa olla se ryhmä, joka jätetään tässä kriisitilanteessa selviytymään riittämättömällä toimeentulolla ja velkaantumisella.

Muuten jälki tulee olemaan rumaa. Ja yksin jätettyjen opiskelijoiden tilanne tulevaisuudessa ehkä synkempi, kuin uskallamme kuvitellakaan. 

 

Akseli Rouvari
Hallituksen jäsen

 

Lähteet:

Eurostudent VII – opiskelijatutkimus 2019, Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2020:25 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162449/OKM_2020_25.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Eri etuuksien määrät Kelan sivuilta, https://www.kela.fi/ 

“Tammikuussa opintolainoja nostettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin”, Suomen Pankin tilasto, 1.3.2021 https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/rahalaitosten-tase-lainat-ja-talletukset-ja-korot/tiedotehistoria/2021/tammikuussa-opintolainoja-nostettiin-enemman-kuin-koskaan-aikaisemmin/ 

Opintotuen tulorajat, Palkansaajien tutkimuslaitoksen raportti 2019, (Kosonen, Järvinen) https://labour.fi/wp-content/uploads/2020/02/Raportti37.pdf 

“Opiskelijoiden velkataakka kasvaa, ministeriö väläyttää muutoksia opintotukeen – opiskelijajärjestöt: ´Toimeentulo ei saisi olla kiinni lainoista´”, Yle, 15.3.2021 https://yle.fi/uutiset/3-11834171 

“Koronavuosi vei monelta opiskelijalta työtulot, ja ensi kesän työ­tilanne on epävarma: `On ihan toden­näköistä, että kesän alussa olen Kelan luukulla´”, HS, 30.3.2021 https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007889456.html

“Suomen opintotuki on pohjoismaiden pienin”, Kela, 14.5.2014 https://www.kela.fi/-/suomen-opintotuki-on-pohjoismaiden-pienin 

Akseli Rouvari
Hallituksen jäsen, viestintä, sosiaalipolitiikka (toimeentulo, asuminen), ympäristö ja ilmasto

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.