Kiitos teille kaikille alustajille tasokkaista avauspuheenvuoroistanne! Ne antoivat vahvoja näkökulmia siihen, mitä kestävä talouspolitiikka voi hyvin käytännössä tarkoittaa. Jokainen vastuullinen keskustelija on aivan varmasti samaa mieltä; Talouspolitiikkaa pitää tehdä kestävällä tavalla. Panoksena on tulevaisuuden menestys. Epäonnistuneesta talouspolitiikasta vastaavasti olisi helppo maalata pelottavia uhkakuvia, mutta ne ovat onneksi vältettävissä, kunhan muistamme ajoittain pitää tällaisia seminaareja.

Minulle ja ikäluokalleni kestävä talouspolitiikka on sydämen asia kahdesta syystä. Ensiksi: kyse on meidän tulevaisuudestamme ja mahdollisuudesta rakentaa haaveidemme mukaista elämänuraa. Toiseksi; Me opiskelijat olemme ehkä tärkein tulevaisuuden vakuutus ja rakentajien joukko. Moni viisas on aikaisemmin todennut, että pienen maan menestys on sen osaamisessa. Siksi meidätkin pysäyttää tämä kysymys: Miten sitä kestävää tulevaisuutta rakennetaan? Millaista yhteiskuntaa me saamme tulevaisuudessa rakentaa?

Hyvät paikallaolijat!

Tämän kysymyksen äärellä pitää nähdä myös historiaa ja suuri kokonaisuus. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin 1900-luvun aikana. Monesti ei tule ajatelleeksi, miten laaja, koko yhteiskuntaa koskettanut hanke se oli. Tuolla vastapäisessä rakennuksessa jälleen puolueet yrittävät koko voimallaan pelastaa hyvinvointiyhteiskuntaamme. Ajatus on se, että jatkossakin me, jotka kykenemme ja pystymme, voimme kantaa huolen niistä, jotka eivät vielä kykene tai eivät enää siihen itse pysty.

Moni viisaampi on kuvaillut tätä yhteiskuntamme sielukasta ydinajatusta sukupolvisopimukseksi. Sopimukseksi siitä, miten vuorollaan jokainen työikäinen sukupolvi huolehtii edeltäneen sukupolven vanhuudesta ja seuraavan sukupolven kasvatuksesta, joka sitten tulevaisuudessa voi astua osoittamaan omaa vastuuntuntoaan. Näistä asioista käytännössä päätetään, tuolla vastapäisen talon pelastustalkoissa, sote-palveluista, koulutuksesta, heikompien etuuksista ja niin edelleen.

Tällainen pohdinta avaa hyvinvointiyhteiskunnan sielua hyvin syvällisellä tasolla, mutta käytännössä kaikki tämä on myös talouspolitiikkaa. Näin monen talousasiantuntijan edessä ja Suomen Pankin tiloissa tuntuu vähän kevyeltä heittää tällainen yksinkertaistus, mutta hyvin suoraan sanottuna talouspolitiikassa on kyse siitä, kuka saa ja kenelle annetaan. Ja täydentäen ehkä Leevi and the leavingsia: ja mistä kaikki maksetaan? Ajatus pätee möys sukupolvien väliseen suhteeseen.

Minun ikäluokalleni on suoraan sanoen kohtalonkysymys, että tasapainoinen ja reilu sukupolvisopimus säilytetään kaikissa ulottuvuuksissaan. Meillä ja meitä nuoremmilla ovat vielä edessä kaikki sen sopimuksen osapuolten roolit. Ja meillä on myös mielessämme kysymys, miten pystymme roolien vastuut kantamaan. Nyt saamme koulutusta ja mahdollisuuden rakentaa elämäämme. Sen avulla voimme ottaa vuorollaan kantaaksemme vastuun yhteiskuntamme rakentamisesta tulevaisuudessa. Nykynuoret ymmärtävät tämän roolinsa erittäin hyvin. En usko, että olen ainut.

Meillä Suomen ylioppilaskuntien liitossa toimintaamme ohjaa liittokokouksemme hyväksymä poliittinen linjapaperi. Siinäkin on sanoitettu tämä sukupolveni huoli:

”Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden on oltava yhteiskuntapolitiikan keskiössä.”

Sukupolvisopimus ja sen kestävyys ei ole itsestäänselvyys. Meitä korkeakoulusopiskelijoita – edellä kuvattu vastuuntunto syvällä rinnassa painaen – on huolettanut se, miten sukupolvisopimuksen ehtoihin pohditaan muutoksia. Ehdotukset lukukausimaksuista ja opiskelijoiden eläminen entistä enemmän velaksi ovat siitä meille raskaita esimerkkejä.

On pakko sanoa ääneen, että myös huoli on suuri siitä, miten sukupolveni pärjää tulevaisuudessa. Meidän harteille on asetettu isoja odotuksia, mutta kestääkö sukupolveni kantokyky? Heikkenevän huoltosuhteen, ilmastokriisin ja murenevan maailmanjärjestyksen uhan sekä muut suuret haasteet tunnemme kaikki.

Jotta voisimme luottaa selviävämme näistä haasteista, kestävä ja sukupolvellemme reilu ja kestävä talouspolitiikka on ainut kivijalka, jolle voimme toivomme rakentaa.