Kaikki tekoälyä käsittelevät tekstit alkavat ovelasti ChatGPT:n kirjoittamalla tekstin pätkällä. Tämä blogi ei. Minä luotan paremmin omaan kirjoitustaitooni ja ehkä olen myös opetukseni ChatGPT:n suhteen saanut. Tein jo kerran hylättyä esitelmää uudestaan ja ehdin jo innostua, kuinka sain ChatGPT:stä tekstin Harvardin viittausmenetelmällä. Melkein ehdin jo palauttaa kunnes tajusin, ettei näitä lähdelinkkejä ollut edes olemassa. Tein itse uudestaan. Myös kerran yliopistojen pääomistuslaskuissa ChatGPT mokasi melko yksinkertaisen yhtälön.
Yliopistoilta tarvitaan ohjeistuksia
Joka tapauksessa digi-intoilijana olen innoissani kehityksestä, ja kyllähän tämän tekoälyn kehitysvaihe yllätti meidän kaikki, kun ChatGPT julkaistiiin. Yliopistot ovat vuorotellen linjanneet tekoälysovellusten käytöstä opinnoissa ja tutkimuksessa. Faktahan on, ettei sen käyttöä voi kieltää. Yliopistojen on luotava ohjeistuksia, jotta tekoälysovellusten käyttö on selvää. Tämä aiheuttaa haasteita, sillä uusien toimintatapojen omaksuminen vie aikaa. Tämä mittaa osaltaan yliopistojen johtajuutta muutoksien edessä.
Tekoälysovellusten käyttöä ei voi suoraan verrata plagiointiin, joten plagioinnin tunnistamiselle on edelleen tarvetta, vaikka tekoälyn luomaa tekstiä ei voida vielä tunnistaa. Yliopistot voivat ohjeistuksissaan vaatia mainitsemaan tekoälyn käytöstä. Uusia tilanteita syntyy, kun mahdollisesti sovellukset muuttuvat maksullisesti ja täten asettavat eri opiskelijat epäyhdenvertaiseen asemaan. Yliopiston ohjeistusten täytyy elää hetkessä ja nämä täytyy tehdä yhdessä opiskelijoiden kanssa.
Tekoälyn kehittyminen mahdollistaa tehokkaampaa ja säännöllistä arviointia, jotta opiskelija voi huomata jatkuvat virheensä. Tekoäly mahdollistaa myös tehokkaammin resurssien käyttöä tukipalveluiden ohjauksessa ja kehittyneenä vapauttaa resursseja kurssiarvioinnista.
Uudet mahdollisuudet huomioitava myös pedagogiikassa
Opiskelijoiden täytyy ottaa myös oma vastuu oppimisestaan ja käsittääkseni esseiden kopioiminen ei edistä oppimista. Yliopistojen täytyy vuorostaan aidosti miettiä yliopisto-opintojen pedagogista puolta, jossa opiskelijan oma sovelluskyky on keskiössä. Yliopistojen täytyy myös huolehtia opettajien koulutuksesta sovellusten käytön suhteen.
Tekoälysovellukset parhaimmillaan siis tehostavat työskentelyä ja auttavat ideointiprosessissa, kun tyhjä paperi ei aiheuta pakokauhua. Ei voida unohtaa ihmisälyn empaattisuutta, ihmistuntemusta eikä moraalia. Maailma tarvitsee ihmisten moninaista älykkyyttä ripauksella tekoälyä.
