Sananen tulevasta asuntopolitiikasta

Tässä blogissa tarkastellaan hallituksen asuntopolitiikan tavoitteita opiskelijoiden näkökulmasta. TL;DR; hyviä juttuja tiedossa, paljon silti kiinni toteuttamisesta.

– –

Kaupungit vetävät puoleensa enemmän asukkaita kuin vuosikymmeniin. Suomen sisäinen muuttoliike idästä länteen ja pohjoisesta etelään paineistaa kasvukeskuksia, kun katto pitäisi saada yhä useamman asukkaan pään päälle. Kilpailu vapaista asunnoista on ollut omiaan pitämään vapaiden markkinoiden vuokratason korkealla, jopa pienituloisten saavuttamattomissa. Jaettuna tavoitteena hinnan hallitsemiseksi on tavoiteltu asuntotuotannon kasvattamista.

Asuntorakentamisen vauhti on edellisen vaalikauden aikana ollut hyvässä vauhdissa. Vuodesta 2017 saakka uusia rivi- ja kerrostalokotien aloituksia on tehty yli 35 000 asunnon vuositahdilla, mikä on suurempi volyymi kuin kertaakaan 90-luvun alun jälkeen. Asuntopulan aiheuttaman taloudellisen kannattavuuden lisäksi hyvästä boogiesta oman kiitoksensa ansaitsee niin aktiivinen kaavoittaminen, politiikkatoimet kuin valtion tukema asuntotuotanto.

Rakentamisen suhdanteen ennakoidaan kuitenkin hiipuvan. Rakennusteollisuus arvioi rivi- ja kerrostaloaloitusten määrän hiipuvan 31 000 asuntoon vuonna 2019 eikä lähitulevaisuus lupaa sen enempää.

Muuttoliike ei näytä vastaavaa hidastumista.

Vaikutukset heijastuvat suoraan opiskelijoihin, koska yliopistot sijaitsevat näillä samoilla muuttovoittoalueilla. Korkeat vuokrat yhdistettynä opiskelijan köyhyysrajan alapuolella olevaan tulotasoon on suuri ongelma. Tilanteessa suurena apuna ovat opiskelija-asuntosäätiöiden tarjoamat kohtuuhintaiset asunnot, joiden vuokrataso voi alittaa markkinahintaiset vuokrat jopa tuhansilla euroilla vuositasolla.

Säätiöiden asunnot tuotetaan omakustanneperiaatteella, joka on äärimmäisen hyvä keino pitää vuokrataso alhaalla. Erityisryhmien investointiavustus opiskelija- ja nuorisoasuntojen osalta päätettiin hallitusohjelmassa nostaa kymmenestä 15 prosenttiin. Tämä kirjaus on erinomainen. Investointiavustuksen nostolla saadaan toivottavasti kasvatettua opiskelija-asuntojen vuosituotantoa sekä pudotettua hieman asuntojen vuokria.

Rakentamisen normien purkamiseen ja asuntojen hinnan laskemiseen pyritään tarttumaan pysäköinnin ja väestönsuojien rakentamisvelvoitteiden selvittämisellä. Pysäköintipaikkojen markkinaehtoistaminen vie suomalaista rakentamista 2020-luvulle. Pelkästään ilmastonmuutoksen torjumisen syystä ylimääräisen yksityisautoilun tulee vähentyä kaupungeissa, joissa joukkoliikenne voi palvella liikkumisen tarpeita. Autojen seisottamisen kustannukset on järkevää ohjata henkilöille, jotka niitä käyttää.

Opiskelijoiden tapauksessa pakolliset autopaikat ovat lähinnä ikävä lisäkustannus asukkaille, jotka eivät pääsääntöisesti käytä autoa. Tyhjistä autopaikoista maksavat kaikki asukkaat. Mittakaavaa kustannuksista antaa autopaikan rakentamiskustannus, joka vaihtelee 8000 euron maantasopaikasta pysäköintiluolaan, jonka kustannus voi kohota 65 000 euroon. Puhumattakaan niistä elävän kaupunkiympäristön mahdollisuuksista, jotka pysäköintipaikkojen vaatima tila estää toteuttamasta.

Ja sitten se väestönsuojien rakentaminen. Suomen ohella Euroopan maista ainoastaan Sveitsissä ja Albaniassa on samanlaiset rakentamisvelvoitteet väestönsuojille. Pieniä muutoksia sääntelyyn on tehty, mutta väestönsuojelulliset puolestapuhujat ovat saaneet painavamman sanan lopputuloksessa.

Voidaan pohtia onko 500 metriä sopiva etäisyys väestönsuojalle tai pitääkö nyky-Suomessa olla joka kolkassa oma väestönsuoja, joka ennen pitkää päätyy tavaroiden säilytykseen. Hinta-hyötysuhteen tälle romuvarastolle voi arvioida, kun rakentamiskustannus on 1500-3300 €/m2.

Vaihtoehtona olisi keskitettyjen väestönsuojien parempi hyödyntäminen, joihin on ehkä hieman pidempi matka, mutta esimerkiksi urheiluhallissa on varmasti lääniä isommalle joukolle ihmisiä.

Hyvä, että tätä yritetään jälleen.

Asumiseen sidotut etuudet irrotettiin odotetusti muun sosiaaliturvan uudistamisen kokonaisuudesta. Hallitusohjelman linjaukset asumistuen kehittämisestä yksilöllisempään suuntaan ja kaikille mahdollistettava kohtuuhintainen ja riittävän laadukas asuminen ovat linjauksina hyviä, mutta ilman rahaa vaikeita toteuttaa. Laskelmat asumistuen pienistäkin muutoksista tarkoittavat vähintään sadan miljoonan menolisäyksiä tukeen. Menot voidaan kattaa uusilla tulolähteillä tai kohdentamalla nykyiset tuet uudelleen. Ensimmäiseen näistä ei ainakaan hallitusohjelman talousraamissa varauduttu ja jälkimmäinen on poliittisesti vaikeaa.

Mutta yrittänyttä ei laiteta. Yhtenä selvitettävänä asiana hallitusohjelmaan kirjattiin opiskelijoiden yhteisasumisen tulkinnan ongelmat ja niiden korjaustarpeet. Tätä huolta on kannettu jo useamman vuoden ajan ja asiaan on ottanut kantaa muun muassa ympäristövaliokunta ruokakuntakäsitteen mahdollisen uudistamistarpeen osalta. Tähän mennessä muutoksia ei ole tehty.

Tarkasteluun kannattaa ottaa etenkin asumistuen myöntämisen ohjeistus ja oletukset ruokakuntatulkinnoissa. On vastoin tuensaajan oikeusturvaa, jos mahdollisuutta erillisten ruokakuntien todistamiselle ei ole johtuen esimerkiksi asunnon huoneiden määrästä. Toisaalta on syytä myös tarkastella ongelman laajuutta; onko lain tulkinnassa ollut virheitä vai johtuuko kritiikki asumistukijärjestelmän luonteesta, joka ei huomioi modernin yhteisöasumisen erityispiirteitä?

Tästä jatketaan sosiaaliturvan uudistamisen yhteydessä.

 

Tekstissä viitatut hallitusohjelmakirjaukset:

  • Lisätään opiskelija- ja nuorisoasuntojen rakentamista ja korotetaan erityisryhmien ARA-investointiavustuksen alinta tukiluokkaa 10 prosentista 15 prosenttiin.
  • Selvitetään rakentamisen hintaan vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi autopaikka- ja väestönsuojanormeja edullisemman rakentamisen edistämiseksi.
  • MAL-sopimuksissa edistetään täydennysrakentamista ja siirtymistä markkinaehtoiseen pysäköintiin.
  • Selvitetään opiskelijoiden asumistuen yhteisasumisen tulkinnan ongelmat ja niiden korjaustarpeet.
  • Yleistä asumistukea pyritään kehittämään yksilöllisempään suuntaan. Tuen vaikutukset muihin etuuksiin huomioidaan. Osana perusturvan kokonaisuutta asumistuen tulisi mahdollistaa kaikille kohtuuhintainen ja riittävän laadukas asuminen. Tukea tulee kehittää siten, että työnteon kannusteet paranevat. Komitea selvittää yleisen asumistuen kehittämistarpeet erillisenä muista etuuksista.
  • Selvitetään opiskelijoiden asumistuen yhteisasumisen tulkinnan ongelmat ja niiden korjaustarpeet

 

Jani Sillanpää
Kirjoittaja on SYL:n sosiaalipolitiikan asiantuntija

 

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.