Opiskelijan muuttuva maailma -blogisarjassa SYL:n koulutuspolitiikan asiantuntija Tapio Heiskari pohtii teknologian ja digitalisaation aiheuttamia muutoksia opiskeluun, koulutukseen ja työntekoon erityisesti opiskelijan kannalta.

***

Ihmiskunta tuottaa nykyään aivan käsittämättömän määrän dataa. Kulutustottumuksemme, liikkumisemme, nukkumisemme, syömisemme sekä puheenaiheemme pystytään tallentamaan ja analysoimaan, jos vain annamme siihen luvan – ja joskus, vaikkemme antaisikaan. Tietokoneiden laskentatehon ja analysointityökalujen kehityksen myötä datan jalostaminen tiedoksi on yhä tehokkaampaa ja hienostuneempaa.

Kuuluisimpia esimerkkejä on varmasti viiden vuoden takainen (!) Target-kauppaketjun saama vihainen palaute. Isä oli raivoissaan lukioikäiselle tyttärelleen tulleista mainoksista, jotka oli selvästi suunnattu raskaana olevalle naiselle. Hyvin pian kävi ilmi, että kaupan algoritmit olivat oikeassa – tyttö oli raskaana. Facebook-profiileista tehdyn melko yksinkertaisen, mutta valtavaan datamäärään perustuvan analyysin pohjalta voidaan myös esimerkiksi ennustaa ihmisten parisuhteiden jatkumista.

Suurien tietomäärien käyttäminen ei kuitenkaan johda pelkästään huvittaviin anekdootteihin tai tietyn tuotteen myynnin kasvuun. Ihmisten itsestään jakaman datan perusteella myös ratkaistaan kansanäänestyksiä ja tehdään presidenttejä. Tietoa voidaan siis hyödyntää, sanotaanko vaikka monipuolisesti, ja potentiaaliset vaikutukset voivat olla häikäiseviä.

Mutta miten tämä liittyy yliopistoon ja opiskelijoihin? No, yliopistot eivät luonnollisestikaan elä tyhjiössä ja ne pyrkivätkin koko ajan parantamaan toimintaansa. Jo nyt koulutuksen ja tutkimuksen apuna käytetään monenlaisia työkaluja, esimerkiksi opetuksen suunnittelun, tilojen käytön ja opiskelijapalautteen keräämisen tukena. Datan määrän lisääntyminen kuitenkin mahdollistaa uudenlaiset tavat sen hyödyntämiseen.

Ehkä lempiesimerkkini uusista mahdollisuuksista on oppimisanalytiikka. Vaikkapa kontaktioppimisen tai MOOC-kurssin tukena toimivat algoritmit pystyvät luomaan oppijasta profiilin, jonka perusteella kurssin sisältöä voidaan yksilöidä. Vaikka opiskelijoiden tekstien automaattinen arviointi ei vielä pysty samaan kuin parhaat ihmiset, kehitys kehittyy koko ajan. Oppimistulokset paranevat, kun resursseja pystytään käyttämään tehokkaammin, ongelmat pystytään tunnistamaan ja opiskelijakeskeisen oppimisen periaatteet toteutuvat entistä paremmin. Kehitys alkaa kieltämättä saada hieman pelottaviakin piirteitä, kun keskustelu kääntyy oppijan tunteiden ohjaamiseen. (Tässä kohtaa tieteiskirjallisuutensa tuntevat hymyilevät tietävästi mutta väkinäisesti.)

Muutenkin lisääntyvä informaatio helpottaa opiskelijan elämää. Esimerkiksi liikkuminen, palautteen antaminen, ruokalan valinta, sivuaineiden harkinta, kurssikirjojen* haaliminen, lukupiirin perustaminen, gradumateriaalien metsästäminen tai vaihto-opiskelupaikan löytäminen muuttuvat vaivattomammiksi. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka.

Myös yliopistoille avautuu aivan uusia mahdollisuuksia. Niukkenevien resurssien aikana toimintaa saadaan tehostettua. Opinnoissaan heikosti pärjääviä voidaan tukea, palautetta kerätä ja koulutuksen prosesseja tehdä kaikkien kannalta paremmiksi. Yliopiston keräämää tietoa toiminnastaan käytetään jo nyt jonkin verran hyväksi kehittämistyössä, mutta ns. “datalla johtaminen” tullee yleistymään lähivuosina selvästi.

No, datan hyödyntämisen iloilla on toki kääntöpuolensa. Datan tulee olla luotettavaa ja sitä pitää tulkita oikein. Sikäli kuin data alkaa yhä enemmän muistuttaa valuuttaa, sitä tulee kerätä ja käyttää äärimmäisen huolellisesti – tästä kehityskulusta on merkkinä vaikkapa keväällä voimaan tuleva EU:n tietosuoja-asetus. Ylipäätään käytön suunnittelu ja toteutus on aivan olennaista, sillä tarkkaan ottaen data ei itsessään ole hyödyllistä: vasta käsittelyn ja/tai analyysin kautta siitä tulee informaatiota, jota voidaan käyttää hyödyksi.

Datasta ei siis missään nimessä saa tulla tavoitetta tai rajoitetta, vaan johtotähtinä yliopistossa ovat edelleen oppiminen ja sivistys. Opiskelijaryhmien segmentointi eri tarkoituksiin ei saa muodostua ongelmaksi yhdenvertaisuudelle. Algoritmien antamat suositukset eivät saa ohjata opiskelijaa vastentahtoisesti kohti suppeaa putkintoa (lyhenne sanasta putkitutkinto, saa käyttää).

Yliopistot, kuten muutkaan koulutusta antavat instituutiot, eivät tule menettämään perusluonnettaan teknologisen kehityksen tai datan hyväksikäytön takia. Yksi perusasia on ihmiskontakti. Opintoneuvojan, opettajan tai opinnäytetyön ohjaajan töitä ei pidä vähätellä – koneet eivät pysty kaikkeen. Datan käytössä on kuitenkin valtavasti mahdollisuuksia, kunhan vain vältetään pahimmat sudenkuopat. Vanhan viisauden mukaan tieto on valtaa, ja kuten aikamme suuri ajattelija, Hämähäkkimies, opettaa, with great power comes great responsibility.

* Kyllä, kirjoja. Tähänkin digiä ja dataa käsittelevään tekstiin suurin inspiraatio tuli nelisen vuotta vanhasta paperisesta kirjasta. I’m old school that way.

Tapio Heiskari

SYL:n koulutuspolitiikan asiantuntija