Olemme viime viikkoina hurranneet lakiesitykselle, joka laajentaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) palvelut kaikille korkeakouluopiskelijoille. Etappi on merkittävä, sillä YTHS:n asemaa on sen läpi vuosikymmenten kulkeneen matkan ajan jouduttu puolustamaan opiskelijaliikkeen voimin. Tätä matkaa ovat muistelleet myös SYL:n alumnit eri vuosikymmeniltä.
Ensin tulivat keuhkotarkastukset. Ensimmäinen askel suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden terveyden turvaamiseksi otettiin vuonna 1932 yhdessä Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen kanssa. Tästä ajatus ylioppilaiden oman terveydenhoitojärjestelmän perustamiseen sai kuitenkin kehittyä vielä yli kymmenen vuotta. Vaikka suunnitelma oli, jatkosota hidasti sen täytäntöönpanoa.
Ensimmäinen ylioppilaiden terveydenhuoltotoimisto perustettiin viimein Kivelän sairaalaan Helsinkiin vuonna 1946. Vuoden 1954 keväällä toiminnasta tehtiin valtakunnallista ja se irrotettiin erilleen SYL:n toiminnasta. Tällöin aloitti toimintansa tänäkin päivänä tunnettu YTHS.
Lauantait olivat SYL:n toimistolla vapaapäiviä, ja SYL:n pitkäaikainen toimistosihteeri Seija Silventoinen kertoo tehneensä silloin töitä myös YTHS:lle, jolla ei alkuaikoinaan ollut vielä juurikaan muuta kuin terveydenhuollon henkilökuntaa. Opiskelijamäärän huima kasvu kuitenkin laajensi pian säätiön toimipiiriä ja henkilöstöä. Myöhemmin mukaan tuli myös ehkäisevä mielenterveystyö.
Ylioppilaiden terveydenhuolto 60-luvulla: ”We had a dream.”
Kun pyysimme SYL:n alumneja muistelemaan liiton suurimpia onnistumisia, ei YTHS:n perustamista mainittu ainoastaan kerran. 50-luvulla, säätiön perustamisaikana, SYL:n hallituksessa toiminut Sten Enbom kertoi pitävänsä päätöstä SYL:n historian merkittävimpänä. Samoin tuumi SYL:ssa 60-luvulla pääsihteerinä työskennellyt Kari Rahiala:
”Minun ikäluokalleni, joka ei luonut sitä, vaan nautti siitä, ylioppilaiden terveydenhuollon luominen on SYL:n pääsaavutus ensimmäisen sadan vuoden aikana, ylivoimaisesti. Olenkin kertonut, kuinka we had a dream, että joskus tulisi sellainen tilanne, että kun ylioppilaat maksoivat 80 prosenttia ja alle 20 maksoi valtio, maksettaisiinkin fifty-fifty. Ja nyt se on juuri päinvastoin: opiskelijat maksavat vain noin 20 prosenttia ja julkinen valta 80 prosenttia.”
Säätiö perustettiin positiivisessa hengessä, Enbom muistelee. SYL:n vuoden 1970 hallituksen jäsen Jarmo Mäkelä kertoo, että YTHS:n alkuajan toimintaa ajoi ennen kaikkea käytännönläheisyys. Ajatus oli tällöin, että oma säätiö olisi kaikista tarkoituksenmukaisin tapa järjestää opiskelijoiden terveydenhoito. Myöhemmin vahvistui myös etujärjestöajattelu, joka kohdisti huomion opiskelijan edun ajamiseen.
YTHS:n aseman puolustamisessa on vuosien ajan ollut kyse juuri opiskelijoiden edun ajamisesta. Kysymys YTHS:n jatkosta muistuu haastattelemiemme alumnien mieliin ikuisuuskysymyksenä; säätiön tarpeellisuudesta on historiassa ollut vaihtelevia näkemyksiä. Seija Silventoinen muistaa vuoden 1985 lopun, jolloin opiskelijaterveydenhuollon oli määrä siirtyä kunnallisen terveydenhoidon piiriin. SYL:ssa alettiin kuitenkin epäillä uudistuksen koituvan opiskelijoille tappioksi: olihan YTHS:n toiminta mukautunut juuri opiskelijoiden tarpeet kohtaavaksi, eikä kunnallisen terveydenhuollon uskottu yltävän samalle tasolle.
YTHS:n puolustaminen palkitsi SYL:n toimijat, sillä uudistus ei lopulta toteutunut. ”Kunnalliseen terveydenhoitojärjestelmään siirtymisen peikko oli poistunut”, kuten Silventoinen muotoilee toimiston tunnelmat.
Uusi peikko oli kuitenkin vastassa. Vuonna 1987 kumoutui laki ylioppilaiden pakollisista lääkärintarkastuksista ja YTHS:n terveydenhoitomaksun erilliset perinnät täytyi lopettaa. Maksu saatiin kuitenkin osaksi ylioppilaskunnan jäsenmaksua, johon se nivoutuu tänäkin päivänä. Muutoksen myötä terveydenhoidon asema osana ylioppilaskuntien jäsenpalvelua korostui entisestään.
Nyt, 64 vuotta yliopisto-opiskelijoita palveltuaan, YTHS saa viimein luvan laajentaa palvelunsa myös ammattikorkeakouluopiskelijoille. Mikäli laki hyväksytään tänä vuonna, laajennus astuu voimaan vuonna 2021. Tämän tavoitteen eteen opiskelijaliike on tehnyt hartiavoimin vuosikymmeniä töitä. Noiden vuosikymmenten aikana rakennettiin koko maan yliopisto-opiskelijoille saavutettava terveydenhoitojärjestelmä, josta tulikin niin toimiva, että sen laajentaminen kaikille korkeakouluopiskelijoille on hartaasti toivottu saavutus.
Teksti on osa blogisarjaa, joka tarjoaa ensimaistiaisia SYL:n satavuotishistoriateoksesta. Sarjaa varten on haastateltu SYL:n alumneja sekä tomutettu SYL:n arkistoja.