Suomalaisissa yliopistoissa on otettava käyttöön korkeakoulupuvut. Korkeakoulupuvut vähentävät opiskelijoiden eriarvoisuuden kokemuksia esimerkiksi varallisuuden suhteen ja lisäävät yhteisöllisyyttä opiskelijoiden keskuudessa. Korkeakoulupuku toimisi opiskelijoiden työasuna.

Myös ylioppilaslakin historiasta voimme ammentaa perusteluja korkeakoulupuvun käyttöönottoon. Jo Nikolai I:n havaitsi, että keisarikunnassa on helpompi hallita häiriköiviä ylioppilaita, kun heidät voi tunnistaa yhtenäisestä korkeakoulupuvusta.

Valtion kustantama korkeakoulupuku tulisi valintakirjeen mukana postissa ja sitä tulisi käyttää aina kampusalueella sivistyessä. Kampuksilla tulisi olla tarjolla itsepalvelupesuloita ja -korjauspisteitä, joissa omaa koulupukua voisi pestä, silittää ja paikkailla. Näin varmistetaan, että jokaisella olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet pitää huolta koulupuvustaan.

Koulupukujen käyttäminen on tehokasta. Suuret menestyjät ”rapakon takaa”, kuten Steve Jobs tai Aku Ankka, ovat tunnettuja siitä, että heidän vaatekaapissaan on vain yhdenlaisia vaatteita. Näin joka aamu säästyy henkistä kapasiteettia ja aikaa, kun ei tarvitse pohtia päivän ulkoasua. Se on myös käytännöllistä, sillä näin ei tarvitse hankkia erillisiä vaatteita jokaiselle vuodenajalle.

Koulupukujen käyttäminen opettaa myös tärkeitä työn ja elämän taitoja. Koulupuvun pesemisen, silittämisen ja kunnossapidon myötä pääsee opettelemaan muun muassa itsensä johtamista, huolellisuutta ja täsmällisyyttä.

Koulupukujen käyttöön ottaminen vaatii tiedeministeri Antti Kurviselta määrätietoista poliittista johtajuutta. Ministeri voisi halutessaan tukea alueellisuutta kannustamalla yliopistoja luomaan korkeakoulupuvut alueen kansallispuvun pohjalta. On aika ottaa yhteisöllinen korkeakoulupoliittinen askel kohti yhdenvertaisempaa yliopistoyhteisöä.

Korkeakoulupukujen plussapuolet hakkaavat miinukset mennen tullen.

Lisätietoja:

Konstantin Kouzmitchev
Hallituksen puheenjohtaja
044 906 5007
konstantin.kouzmitchev@syl.fi