Sanotaan, että suomalaisilla on erityinen suhde metsiinsä. Ovathan ne mahdollistaneet maan merkittävän vaurastumisen ja sen myötä myös hyvinvointivaltion rakentamisen. Suurelle osalle suomalaisista metsäsuhde kietoutuu metsän muihin kuin taloudellisiin arvoihin, kuten kulttuuriperintöön, virkistyskäyttöön ja maisema-arvoon. Metsät kattavat valtaosan Suomen maapinta-alasta, mikä tekee niistä maan merkittävimmän luonnonvaran. Noin 90 prosenttia Suomen metsistä on talouskäytössä. Globaalit ympäristökriisit uhkaavat nykyään koko maapallon eliökuntaa ja Suomelle metsillä on erityinen rooli ilmastonmuutoksen ja luontokadon jarrutuksessa. Suomelle metsät ovat tärkeä hiilinielu ja lukuisten eliölajien koti, mutta siitä huolimatta metsien hiilinielu on auttamattoman pieni ja kuormittava metsienkäyttö uhkaa monien metsälajien sekä -luontotyyppien olemassaoloa. Siksi on erityisen tärkeää, että metsien käyttöä ohjaava lainsäädäntö perustuu tutkitulle tiedolle ja mahdollistaa kestävän luonnonvarojen hyödyntämisen.
Valitettavasti nykyiset politiikkatoimet eivät lähimainkaan riitä ratkaisemaan metsienkäytön kestävyysongelmia. Ilman perusteellista metsäsuhteen uudelleenarviointia Suomi ei tule saavuttamaan kansallisia, Euroopan unionin tai kansainvälisten sopimusten asettamia velvoitteita hiilinielujen turvaamiselle ja luontokadon ehkäisemiselle. Elämme uudenlaisessa ajassa: metsät eivät ole enää vain kansantalouden moottorien loputon lähde, vaan ne ovat myös ratkaisun avain Suomen hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden kasvattamiseksi. Metsäsuhteen uudelleenmuotoilu kestävälle pohjalle vaatii metsienkäytön prioriteettien kriittistä tarkastelua.
Metsällä on aina omistaja ja omistaja saa lähtökohtaisesti käyttää metsää haluamallaan tavalla, mikä usein tarkoittaa kustannustehokasta avohakkaamista. Avohakkuut tekevät metsästä päästölähteen jopa vuosikymmeniksi, aiheuttavat metsäluonnon pysyvääkin köyhtymistä, saastuttavat vesistöjä ja kaiken lisäksi tuhoavat kauniin metsämaiseman. Metsienkäytölle on vaihtoehtoisia käytäntöjä, kuten jatkuvapeitteinen kasvatus, jossa metsään tehdään pienialaisempia hakkuita tai poimitaan parhaat puut muiden joukosta vetämättä koko metsäaluetta matalaksi. Omistajia tulee ohjata vastuulliseen metsienkäyttöön, kuten myös monella muulla alalla tehdään.
Lain tasolla metsienkäytön reunaehtoja on hyvin vähän. Metsäalan itsesääntely metsäsertifikaattien kautta rajoittaa hakkuista aiheutuvaa luontohaittaa, mutta valtaosassa Suomen metsistä käytettävässä sertifioinnissa on merkittäviä puutteita kestävyysnäkökulmasta. Sertifiointi ei myöskään kykene ottamaan huomioon hakkuiden aiheuttamaa kokonaiskuormitusta tai täysin estämään hakkuita arvokkaissa luontokohteissa. Vapaaehtoisuuteen perustuvat valtion tukemat yksityisten metsien suojeluohjelmat ovat hienoja edistysaskeleita, mutta pelkät rajalliset suojelutoimet eivät mahdollista kokonaisuudessa kestävää yhteiskuntaa.
Kestävyys suomalaisessa metsäsuhteessa vaatii uudenlaista ajattelua: yleisen edun näkökulman on tultava keskeiseksi osaksi metsälainsäädäntöä. Yleinen etu metsälainsäädännön yhteydessä tarkoittaa ekologisten näkökulmien nykyistä vahvempaa läpileikkaavuutta maamme merkittävimmän luonnonvaran hyödyntämisessä.
Tulevaisuuteen katsovassa metsälainsäädännössä on kokonaiskuvaan perustuvat maanlaajuiset hakkuukiintiöt suurien hiilinielujen turvaamiseksi ja hakkuutapoja ohjaavia säännöksiä sekä laajat metsälajien ja vesistöjen suojavyöhykkeet luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Metsienkäytön kestävyyssiirtymässä on huomioitava myös metsänomistajan asema. Metsänomistajan taloudellisia menetyksiä voidaan lieventää metsäverotusta muuttamalla tai lunastamalla hakkuiden ulkopuolelle jääviä alueita.
Lainsäädännölliset keinot metsien kestävälle käytölle ovat olemassa. Enää tarvitaan vain poliittista tahtotilaa. Metsienkäytöllä on valtava vaikutus sekä nykyisiin että tuleviin ihmissukupolviin ja muidenkin lajien elinedellytyksiin ja siksi niiden taloudellinen hyödyntäminen on tehtävä tutkittuun tietoon perustuvien ekologisten rajojen sisällä. Suomen vastuunkanto globaaleissa ympäristökriiseissä lähtee sen metsistä.
