COVID-19-pandemia yllätti korkeakoulumaailman siinä missä muunkin yhteiskunnan. Osa korkeakouluväestä tuntui solahtavan hyvinkin helpon tuntuisesti etätyöhön ja -opiskeluun, kun taas toiset olivat yhtäkkiä tilanteessa, jossa kaikkien asteiden oppilaitosten ovien lukitseminen muutti kertaheitolla mahdollisuuksia ja suhdetta työhön ja opiskeluun. Digikuluttajuutta koronan aikaan tutkineen Terhi-Anna Wilskan sanoin olemme kyllä samassa myrskyssä, mutta hyvin erilaisilla veneillä.
Vähitellen kevään aikana alkoi tihkua ennakointeja siitä, millaisia lyhyen ja pitkän tähtäimen vaikutuksia pandemialla tulisi olemaan henkilöstön ja opiskelijoiden elämään. Mekin korkeakoulututkijoina aloimme tietysti kerätä aineistoa jo keväällä. Haastattelimme muutaman viikon välein eri maissa työskenteleviä eri asemissa olevia tutkijoita. Aloimme vähitellen kyseenalaistaa ajatusta siitä, että koronapandemia sinällään olisi muuttanut maailmaa. Kyse on monimutkaisemmasta prosessista, jossa pandemia myös katalysoi erilaisia kehityksiä ja tuo näkyviin olemassa olevaa eriarvoisuutta. COVID-19-pandemian kaltainen ilmiö saakin erilaisissa konteksteissa aikaan erilaisia seurauksia ja tekee näkyväksi pinnan alle jääneitä jännitteitä.
Pandemian välittömät vaikutukset
Välittömästi pandemia käytännössä pysäytti kansainvälisen liikkuvuuden. Tällä oli toki taloudellisia seurauksia erityisesti lukukausimaksuista riippuvaisiin korkeakoulujärjestelmiin. Hyvin inhimillisellä tasolla se vaikutti opiskelijoiden mahdollisuuksiin lähteä vaihtoon, opiskelemaan, tai vaikkapa kotimaahan tapaamaan perheitään. Kiinalaiset opiskelijat ovat olleet erityisen tarkassa rasistisessa ja ksenofobisessa syynissä, ja heitä on saatettu epäillä jopa koronan levittäjiksi; lähtihän pandemia alun perin leviämään Kiinasta. Opetuksen siirtyminen nopealla aikataululla verkkoon oli pedagoginen haaste, mutta toteutuksessakin opiskelijat olivat eriarvoisessa asemassa, kun verkkoyhteyksien, palomuurien, aikaerojen ja digitaalisen välineistön saatavuuden vuoksi osallistuminen opetukseen ei ole tasa-arvoista. Kampusten sulkemisella on jo nyt näyttänyt olevan erilaisia opiskelijoiden ja opetushenkilöstön tasa-arvoiseen osallistumiseen liittyviä vaikutuksia. Korkeakoulujen lisäksi myös korkeakoulupaikkakuntien talous on kärsinyt, muodostavathan opiskelijat niissä usein merkittävän kuluttajasegmentin.
Liikkuvuuksien virrat
Globaalin pandemian seurauksena kansainvälisten opiskelijoiden määrässä ennustetaan selvää pudotusta vuonna 2020 edelliseen vuoteen verrattuna. Laskun on kuitenkin ennustettu jäävän tilapäiseksi, ja kansainvälisten opiskelijoiden määrän jopa kasvavan vuonna 2021 kun opintojaan vuodella lykkäävät aloittava opintonsa. Koska korkeakoulutus on kallis investointi, matalamman tulotason maista ja taustoista tulevien opiskelijoiden määrä todennäköisesti vähenee. Eri maiden pandemiantilanne saattaa myös vaikuttaa siihen mihin maihin kansainvälinen koulutuskysyntä kohdistuu: maat, joiden nähdään selviävän kriisistä paremmin saattavat houkutella lisää kansainvälisiä opiskelijoita, kun taas koronasta enemmän kärsineet maat saattavat menettää heitä. Jos perheiden maksukyky heikkenee, koulutuskysyntä saattaa kohdistua kalliiden yliopistojen sijasta edullisempiin opetuspainotteisiin korkeakouluihin ja lyhyempiin tai soveltavampiin tutkintoihin. Suuren määränsä vuoksi erityisesti kiinalaisten ja intialaisten opiskelijoiden päätökset vaikuttavat merkittävästi: jäävätkö he kotimaahansa, siirtävätkö he kiinnostuksensa esimerkiksi Australiaan vai houkutteleeko markkinajohtaja USA heitä edelleen samassa määrin kuin aikaisemmin?
Pandemian vaikutuksia korkeakoulutukseen pidemmällä aikavälillä
Koronan vaikutusten ennustaminen globaalisti on haastavaa, eikä yleistyksiä ole helppo tehdä. Taloudelliset vaikutukset ovat osittain erilaisia rahoituspohjaltaan erilaisissa korkeakoulujärjestelmissä ja maiden sisällä eri tavoin rahoitettujen korkeakoulujen välillä. Lukukausimaksuista riippuvaiset järjestelmät kärsivät välittömästi, jos opiskelijat päättävät keskeyttää opintonsa, pitää välivuoden tai lykätä opintojensa aloittamista. Tällöin korkeakoulut joutuvat välittömästi sopeuttamaan kustannuksiaan. Verovaroin rahoitetuissa korkeakoulujärjestelmissä pandemian aiheuttama taloudellinen epävakaus näkyy vasta pidemmällä aikavälillä, ja sitä puskuroivat poliittiset päätökset julkisten varojen kohdentamisesta.
Korkeakoulutuksen saavutettavuus kärsii etenkin köyhempien maiden ja väestönosien keskuudessa, millä voi olla pitkän tähtäimen vaikutuksia mm. kansantalouden, tasa-arvon ja demokratiakehityksen kannalta. Koska valmius etäopetukseen on monissa maissa ollut heikko, on opetus monin paikoin jouduttu lopettamaan kokonaan. Niissäkin tapauksissa, jossa opetusta on jossain määrin pystytty jatkamaan, on etäopetus koetellut erilailla eri tieteenaloja: esimerkiksi kliinisiä ja laboratoriopohjaisia tieteitä on haastavaa opettaa etäyhteydellä. Tästä taas aiheutuu kerrannaisvaikutuksia erityisesti kehittyvissä maissa, joissa muutenkin on haasteita infrastruktuurin kanssa ja joissa tekniset soveltavat alat olisivat erityisen olennaisia kansallisen kehityksen turvaamiselle. Etäyhteydellä toteutettava opetus kohtelee myös maailman korkeakouluopiskelijoita eri tavoin: kaikilla ei ole käytössään etäopiskelun vaatimaa rauhallista tilaa, vakaata internetyhteyttä ja suorituskykyistä tietokonetta. Eriarvoisuus opinnoissa kertautuu myöhemmin jatko-opintomahdollisuuksien, työpaikkojen ja taloudellisen turvan epätasa-arvona.
Mitä koronapandemia kertoo yhteiskunnista
Olemme edellä kuvanneet erilaisia COVID-19-pandemian välittömältä näyttäviä seurauksia. Niitä on kuitenkin tarkasteltava myös siitä näkökulmasta, mitä olemassa olevia kehityksiä pandemia vahvistaa ja tekee näkyvämmäksi.
Yksi keskeiseltä näyttävä vaikutus on kansallisvaltion aseman vahvistuminen. Kansainvälinen liikkuvuus näyttäytyy terveys- ja turvallisuusriskinä, ja kansainväliset opiskelijat uhkana. Samaan aikaan maahanmuuttajataustaiset väestöt ovat riskiryhmäläisiä kieleen liittyvien syiden vuoksi: viranomaistieto ei välttämättä tavoita. Näyttääkin siltä, että pandemia on tuonut käyttövoimaa erilaisille uusnationalistisille liikehdinnöille. Kun puhumme liikkuvuuden riskeistä, puhumme samalla eritaustaisista (rotu, etnisyys, kieli, kansalaisuus jne.) ihmisistä ja heidän kauttaan yhteiskunnan rakenteista ja erilaisista tasa-arvokysymyksistä. Mikä vaikutus korkeakoulutukseen on koronapandemian mahdollisesti entisestään vahvistamalla populistisella uusnationalismilla?
Mihin pandemian jälkeen?
Esitämme lopuksi kolme mahdollista skenaariota siitä, mihin tämän pandemian jälkeen korkeakoulutuksen kansainvälistyminen suuntaa.
Ensimmäisessä skenaariossa nykyisenkaltainen liikkuvuus nousee pandemian jälkeen entiselle tasolle mutta säilyy anglosentrisenä ja länsikeskeisenä.
Toisessa skenaariossa erilaiset rajoitteet jäävät osin tai kokonaan pysyviksi, kansallisvaltiot jatkavat eristäytymistään, ja kansainvälinen kanssakäyminen alueellistuu, paikallistuu ja/tai kahdenvälistyy.
Kolmannessa skenaariossa erityisesti Yhdysvallat ja Yhdistyneet Kuningaskunnat jatkavat vetäytymistään, ja tilalle nousee uusia keskustoimijoita ja uudenlaista polarisaatiota esimerkiksi Itä-Aasian ja Etelä-Amerikan voimavaltioiden ympärille.
Nämä eivät ole ainoita vaihtoehtoja, eikä COVID-19-pandemia ole ainoa tekijä tässä dynamiikassa. Korkeakoulutuksen monitasoiset ja historialliset kerrostumat mahdollistavat erilaisia lopputulemia, eikä meidänkään tarvitse tässä myrskyssä seilata pelkällä lastulla ja tuuliajolla. Korkeakouluja pidetään usein varsin jähmeinä instituutioina, mutta koronapandemia on osoittanut, että tarvittaessa nekin liikkuvat varsin vikkelästi.
Terhi Nokkala ja Taina Saarinen
Kirjoittajat ovat korkeakoulututkijoita Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksessa