Minulla ei ole harmainta ajatustakaan siitä, millaista työtä teen kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Olen silloin 50-vuotias, valmistumisestani on kulunut 23 vuotta ja aikaa eläkeikään on vielä ainakin toiset 20 vuotta. En tiedä, missä, miten tai millaisten teemojen parissa työskentelen, onko lähin työkaverini ihminen vai tekoäly, tai onko osaamiselleni työmarkkinoilla kysyntää alkuunkaan.

Onneksi en ole yksin. Harva meistä tietää, miltä työelämä näyttää parin vuosikymmenen kuluttua. Ammatteja syntyy ja katoaa, tehtävät ja toimialat muuttuvat, työtä tehdään eri tavoin ja erilaisin ehdoin kuin nykyisin. Työelämän muutoksesta on paljon puhetta ja visioita, mutta vähän varmaa tietoa. 

Tulevaisuuden ennustaminen on kivuliaan vaikeaa. Trendit voivat katketa, kehityskulut kiihtyä tai hiipua ja ennalta odottamattomat suuret muutokset voivat odottaa jo kulman takana. Yksi lienee kuitenkin varmaa: muutos. Maailma ympärillämme – maailma jossa kukin meistä työuransa tavalla tai toisella tekee – muuttuu välillä jopa käsinkosketeltavaa vauhtia. Mietipä esimerkiksi, kuinka vähän aikaa sitten sait käteesi ensimmäisen älypuhelimen, josta on tullut sosiaalisen, ammatillisen ja yksityisen elämämme keskeisin esine.  

Vaikka emme tiedä, kuinka työelämä muuttuu, voimme luottaa siihen, että se muuttuu. Ainoa tapa varautua tuntemattomaan ja vaikeasti ennustettavaan tulevaisuuteen on pitää huolta siitä, että osaamisemme pysyy muutosten mukana. On siis huolehdittava, että yhteiskunnalliset rakenteet tukevat osaamisen jatkuvaa uudistumista – niin yksilöiden, organisaatioiden kuin koko yhteiskunnan. Maailma kyllä heittää ongelmia ratkottavaksi.

Osaamiseen panostamisen onkin oltava yhteiskunnallisen päätöksenteon kärkiasioita nyt ja tulevaisuudessa. Koulutusleikkausten jälkeen tarvitaan näyttöjä siitä, että laadukas koulutus ja tutkimus, tasa-arvoiset kouluttautumismahdollisuudet ja elinikäinen oppiminen ovat keskeinen prioriteetti myös taloudellisista resursseista päätettäessä. 

Jos tavoitteena on tulevaisuuden kestävä, jopa jatkuvassa muutoksessa kukoistava tulevaisuuden Suomi ja suomalainen työelämä, on konkreettisia muutoksia tehtävä jo tänään. Elinikäisen oppimisen mahdollisuudet, joustavat työelämän turvaverkot sekä kaikkia yhdenvertaisesti kohtelevat työelämän pelisäännöt on rakennettava niin, että hyvä työelämä on mahdollista niin nykyisille kuin tulevillekin työelämään astuville sukupolville. Millainen ikinä heidän maailmansa onkaan.

Piritta Jokelainen
erityisasiantuntija
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry