Koulutuksen tulisi olla kaikkien saavutettavissa oleva perusoikeus. Vammaiset opiskelijat kohtaavat kuitenkin useita haasteita Etiopian yliopistoissa.
SYL tukee vammaisten opiskelijoiden korkeakoulutusta kolmessa julkisessa yliopistossa Etiopiassa vuosina 2022–2026. Hankkeen tavoitteena on tarjota vammaisille opiskelijoille laadukasta ja esteetöntä opetusta, aivan kuin muillekin yliopisto-opiskelijoille.
Etiopialainen Addis Ababa University julkaisi yhdessä erityisopetuksen laitoksen (Department of Special Needs Education) ja koulutus- ja käyttäytymistutkimuksen korkeakoulun (College of Education and Behavioral Studies) kanssa tutkimuksen liittyen vammaisten opiskelijoiden tilanteeseen Etiopian korkeakouluissa. Vaikka tutkimus on julkaistu vuonna 2014, monet tutkimuksessa nostetut haasteet ovat edelleen ajankohtaisia.
Tutkimus jaottelee vammaisten opiskelijoiden kohtaamat haasteet neljään luokkaan: kielteisiin asenteisiin ja väärinkäsityksiin, fyysisiin esteisiin, koulutuksellisiin haasteisiin ja sosiaalisiin haasteisiin. Tutkimuksessa todetaan, että vammaisista henkilöistä on olemassa yhä käsitys “heikkoina”, “riippuvaisina” ja “oppimiskyvyttöminä”. Näin perinteiset stereotypiat ja epäilyt vammaisten opiskelijoiden akateemisista kyvyistä vaikuttavat vammaisten opiskelijoiden mahdollisuuksiin suorittaa opinnot yliopistossa.
Siksi nyt tarvitaan työtä vammaisten opiskelijoiden oikeuksien puolesta. Työmme Etiopiassa pyrkii tavoittamaan erityisesti vammaisia naisopiskelijoita.
Vain alle neljäsosa vammaisista opiskelijoista naisia
Tutkimukseen osallistui 422 vammaista etiopialaista opiskelijaa. Tutkimuksessa oli mukana näkö-, kuulo- ja liikuntavammaisia opiskelijoita, joista liikuntavammaisten opiskelijoiden osuus oli huomattavin. Vaikka ei tiedetä, ovatko liikuntavammaiset jakautuneet tasaisesti alueittain, näyttää siltä, että liikuntavammaiset henkilöt pääsevät opiskelemaan useammin kuin näkö- ja kuulovammaiset opiskelijat.
Vammaisten miesten ja naisten määrä on Etiopiassa yhtä suuri, mutta tutkimuksen mukaan naispuoliset vammaiset opiskelijat olivat selvästi aliedustettuina Etiopian yliopistoissa: vain neljäsosa vammaisista opiskelijoista oli naisia.
Enemmistö vammaisten opiskelijoiden vanhemmista oli lukutaidottomia. Tutkimuksen mukaan vammaisten opiskelijoiden kokemat haasteet monimutkaistavat heidän koulutuspolkuaan ja vaikeuttavat sekä alemman että ylemmän tason tutkintojen suorittamista.
Taloudelliset vaikeudet hankaloittavat riittävän tuen saantia
Yksi suurimmista vammaisten opiskelijoiden kohtaamista haasteista on taloudelliset vaikeudet. Vammojensa vuoksi opiskelijat saattavat tarvita ylimääräistä rahaa esimerkiksi apuvälineisiin, kopiointiin, litterointiin ja hygieniatarpeisiin.
Tutkimuksen mukaan enemmistö vammaisista opiskelijoista tulee matalan tulotason perheistä. Erityisen tuen tarpeen ja matalan tulotason vuoksi vammaisilla opiskelijoilla on taloudellisia vaikeuksia yliopisto-opintojensa aikana. Tämä haaste on tunnistettu myös Etiopiassa toteutettavassa hankkeessamme. Yliopistojen vammaispalvelukeskukset tarjoavat vammaisille opiskelijoille osan tarvittavista apuvälineistä, ja osana hanketta tuetaan keskusten perustamista.
Taloudellisten ongelmien lisäksi vammaiset opiskelijat kohtaavat tutkimuksen mukaan haasteita esimerkiksi koulutuksen järjestämisen ja tiedottamisen suhteen. Haasteet johtuvat tietoisuuden puutteesta ja kielteisisistä asenteista yliopistoyhteisöissä, johon lukeutuu myös opettajat ja yliopiston johto. Siksi hankekumppanimme, etiopialainen vammaisjärjestö ECDD, kouluttaa yliopistojen johtoa vammaisinkluusiosta. Koulutuksien yhteydessä heille on raportoitu muun muassa tapauksista, joissa kuuroille opiskelijoille ei ole annettu saavutettavassa muodossa tietoa luentosalien vaihtumisesta.
Johtotason tulisi purkaa kielteisiä asenteita
Fyysisillä ja asenteellisilla esteillä on voimakas kielteinen vaikutus vammaisten opiskelijoiden arkeen. Tutkimus kehottaa yliopistojen johtoa tarkastelemaan uudelleen yliopistojen ohjeita ja suuntaviivoja vammaisuuteen liittyen.
Yliopistojen tulisi laatia ohjeet esimerkiksi tilajärjestelyistä, taloudellisesta tuesta ja myös tiedottaa vammaisille opiskelijoille tehokkaasti yliopiston toimintatavoista. Yliopistojen tulisi vähentää esteellisiä tiloja ja varmistaa vammaisten opiskelijoiden pääsy luokkahuoneisiin. Oppimateriaalien tulisi olla saavutettavia ja opiskeluun kuuluvia tehtäviä ja tenttejä pitäisi voida suorittaa vammaisuudesta huolimatta.
Tietoisuuden lisäämiseksi tutkimus ehdottaa juuri niitä toimia, joita myös nykyisessä työssämme hyödynnetään: koulutustyöpajojen ja seminaarien järjestämistä, joihin osallistuvat korkeakoulujen johto, opettajat, tukihenkilöstö ja opiskelijat. Myös tiedottamisen rooli korostuu: kampuksilla jaettavat esitteet, julisteet ja yliopiston radiolähetykset ovat tärkeässä roolissa tiedon levittämisessä ja vammaisinkluusion edistämisessä.
Miira Pariala
SYLin kehitysyhteistyöneuvottelukunnan jäsen
