Opiskelijoiden toimeentuloa leikataan monesta suunnasta. Orpon hallitus päätti budjettiriihessään leikata asumistukea ja jäädyttää useimpien sosiaalietuuksien indeksit. Etuuksien heikennykset on tarkoitus korvata korottamalla kuukausittaista opintolainan määrää.
Asumistuen perusomavastuuta korotetaan 42 prosentista 50:een ja omavastuuosuutta 20 prosentista 30:een. Lisäksi 300 euron ansiotulovähennys ja Helsinki-kuntaryhmä poistetaan. Näiden leikkausten vaikutus yksittäiseen opiskelijaan vaihtelee asuinpaikan ja perhetilanteen mukaan. Esimerkiksi yksinasuvalle tamperelaiselle päätoimiselle opiskelijalle menetys asumistuen leikkauksista on noin 45 euroa, opintorahan indeksijäädytyksestä noin 32 euroa ja asumistuen indeksijäädytyksestä noin 36 euroa. Yhteensä tämä tekee siis 113 euroa.
Sosiaali- ja terveysministeriön maanantaina 9.10.2023 julkaiseman vaikutusarvion mukaan sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat suhteellisesti eniten opiskelijoihin, ansioturvan saajiin sekä yksinhuoltajiin verrattuna muihin väestöryhmiin. Asumistuen leikkauksia on perusteltu työnteon kannusteiden lisäämisellä, mutta noin viikko ennen budjettiriihtä muutoksia koskevasta hallituksen esityksestä selvisi, ettei leikkauksilla ole merkittävää työllisyysvaikutusta vaan ne ovat puhdas säästötoimi. Erityisesti osa-aikaisen työskentelyn kannusteet vähenevät huomattavasti, kun 300 euron ansiotulovähennys poistuu. Toimeentulon heikennykset iskevät hyvin kipeästi opiskelijoiden talouteen, mikä on herättänyt myös liikehdintää opiskelijoiden keskuudessa useiden mielenosoitusten ja kiivaan julkisen keskustelun muodossa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) on reagoinut asumistuen leikkauksiin ehdottamalla opintolainan valtiontakauksen määrää nostettavaksi 650 eurosta 850 euroon kuukaudessa. Vastavalmistuneella opiskelijalla kertynyttä velkaa on keskimäärin 22 000 euroa ja määrä todennäköisesti jatkaa kasvuaan. Korkojen arvaamaton kehitys on heikentänyt lainan turvallisuutta toimeentulon lähteenä.
Valtiolla on tavoitteena nostaa koulutustaso 50 prosenttiin nuoresta ikäluokasta vuoteen 2035 mennessä. OKM:n ehdotus opintolainan määrän nostosta saattaa nostaa kynnystä kouluttautumiseen erityisesti heikommista sosioekonomisista lähtökohdista tulevilla nuorilla. Pahimmassa tapauksessa opiskelija ei välttämättä opintojen nivelvaiheissa näe korkeakoulutuksen olevan vaihtoehto, kun tutkinnon saaminen vaatii suurta velkaantumista. Lisäksi opintolainan enimmäismäärän kasvattaminen saattaa pahentaa vastavalmistuneiden taloudellista eriarvoisuutta, kun osa opiskelijoista pystyy välttämään velkaantumista tekemällä töitä opintojen ohella, mutta osan henkilökohtaiset resurssit tai tilanne eivät sitä salli. Jokaisella tulee olla todelliset edellytykset opiskella korkeakoulussa, ei ainoastaan hyväosaisilla.
Ratkaisuksi opiskelijoiden toimeentulon vaikeuksiin ehdotetaan usein työntekoa. Opiskelijoista yli 50 prosenttia työskentelee opintojen aikana. Eurostudent VIII -tutkimuksen mukaan työskentely on usein yksi monista syistä siihen, miksi opinnot viivästyvät. Tämän lisäksi on tarpeen kysyä, saavatko kaikki opiskelijat työpaikan. Opintojen aikana oman alan työtä ei välttämättä saa edes kandidaatin tutkinnolla ja osa-aikaisia työpaikkoja havittelee moni muukin opiskelijoiden lisäksi. Työllistyminen ei tapahdu sormia napsauttamalla.
On myös opiskelijoita, jotka eivät pysty työskentelemään esimerkiksi pienten lasten hoitamisen, terveydentilan haasteiden tai vaativien opintojen vuoksi. Näissä tilanteissa opiskelun ja työnteon sovittaminen yhteen ei välttämättä ole mahdollista, vaan opiskelija joutuu priorisoimaan joko työn tai koulutuksen.
Kun opiskelijat ovat puristuksissa työn ja koulutuksen välissä, tuloksena on todennäköisesti keskimääräisten opintoaikojen venyminen. Siitä seuraa todennäköisesti myös, että yhä harvempi opiskelija pystyy hyödyntämään opintolainahyvitystä. Hallituksen päätökset opiskelijan toimeentulon leikkauksista tulevat nostamaan opiskelijoiden velan määrää ja epätoivoa tulevaisuudesta.
