Korkeakouluopiskelijoiden yhdenvertaisuutta edistetään tiedostamalla erilaisia normeja ja rakenteita, jotka vaikuttavat ihmisten toimintaan. Opintojen joustamattomat suoritustavat tai opiskeluympäristöissä esiintyvät puutteet voivat heikentää esimerkiksi neurokirjolla olevien opiskelijoiden hyvinvointia ja heikentää opinnoissa suoriutumista.
Neurokirjolla oleviin, eli neuromoninaisiin opiskelijoihin, kuuluvat he, joilla on neuropsykiatrinen ominaisuus, kuten ADHD, autismi, Touretten oireyhtymä tai kehityksellinen kielihäiriö.
Neuromoninaiset opiskelijat kohtaavat lukuisia haasteita opiskeluidensa aikana. Opintojen koordinointi, suunnitelmallinen eteneminen ja kurssien loppuun saattaminen vaativat heidän kohdallaan ylimääräistä työtä, mitä neurotyypilliset (eli ei neurokirjolla olevat) eivät useinkaan joudu tekemään.
Esimerkiksi pitkien tehtäväkokonaisuuksien hahmottaminen ja niiden loppuun saattaminen voivat tuottaa suuriakin vaikeuksia. Yliopiston tilat tai opetustilanteet voivat tuntua ylitsepääsemättömän kuormittavilta. Tästä syystä olisikin ensisijaisen tärkeää, että jokaisessa korkeakoulussa jokaisella opiskelijalla olisi mahdollisuus lähteä samalta viivalta suorittamaan tutkintoaan ja kehittämään osaamistaan.
Yliopistojen tukitoimet koottava yhteen ja julkaistava
SYLin ja SAMOKin keväällä 2023 teettämän YTHS-kyselyn vastaajista 10,1 % ilmoitti kuuluvansa neurokirjolla oleviin opiskelijoihin. Neuromoninaisille opiskelijoille tarjottavat tukimuodot voivat siis edistää jopa joka kymmenennen opiskelijan kokemaa hyvinvointia ja opinnoissaan suoriutumista. Neuromoninaisten opiskelijoiden tukemisella voidaan ehkäistä myös esimerkiksi korkeakoulupudokkuutta, josta SYL on esittänyt ilmiönä huoltaan viime vuosina.
Teetetystä kyselystä selvisi huolestuttava lähtökohta neuromoninaisten opiskelijoiden tukeen liittyen; monet neuromoninaisista opiskelijoista eivät edes tiedä yliopistonsa tukimuodoista ja -mahdollisuuksista. Tämä on yksi melko räikeä ongelma, jonka ratkaisu voi kuitenkin olla melko yksinkertainen.
Yliopistojen tulisi ehdotuksemme mukaan koostaa selkeät ja saavutettavat koosteet omille opiskelijoilleen kaikista tukimuodoista, mitä yliopistolla on tarjottavanaan. Ei riitä, että korkeakoulut listaavat toimintaa ohjaaviksi arvoikseen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon. Niiden tulisi olla läsnä myös korkeakoulun ja opiskelijoiden käytännön arjessa.
Neuromoninaisten opiskelijoiden tulisi saada tietää siitä tuesta, mitä hänen on mahdollista saada, millaisella aikataululla ja miten minkäkin tukipalvelun piiriin päästään. Tämän tiedon ei myöskään tarvitsisi olla yliopiston kirjautumistunnusten takana, vaan saavutettavissa kenelle tahansa opiskelupaikkaansa pohtivalle opiskelijanalulle.
Tietopakettiamme varten teetetyssä selvityksessä nousi esille etenkin Aalto-yliopisto, joka jo tällaista avointa tiedon saamisen käytäntöä toteuttaa. Tästä pisteet heille.
Arvioimme neuromoninaisten opiskelijoiden tukitoimien nykytilannetta tietopakettia varten perehtyen eri yliopistojen saavutettavuussuunnitelmiin sekä yliopistojen verkkosivuihin. Keskityimme erityisesti siihen, miten neuromoninaiset opiskelijat voivat hakea yksilöllistä tukea.
Yleinen selvitystyössä tehty havainto oli, että saavutettavuussuunnitelmissa kiinnitetään vain vähän huomiota neuromoninaisiin opiskelijoihin. Suunnitelmat käsittelevät pääasiassa yleisiä oppimisen haasteita ja tarjottavaa tukea tai yhdenvertaisuutta yleisestä näkökulmasta. Yksilöllisiä järjestelyjä käsittelevässä osiossa neuromoninaiset opiskelijat ja heidän erityistarpeensa tunnistettiin kuitenkin paremmin. Esimerkiksi Tampereen yliopiston verkkosivuilla tarjottiin kattavasti tietoa neuromoninaisista opiskelijoista ja heille tarjottavasta tuesta, kuten vertaistukiryhmistä ja lukukauden aloitusinfosta.
Yliopisto-opintojensa aikana opiskelijoilla on usein mahdollisuus hakea yksilöllisiä järjestelyjä sekä opintojen että pääsykokeiden ajaksi. Näihin voivat kuulua esimerkiksi pidennetty tenttiaika, mahdollisuus suorittaa kurssin tehtävät tai tentti suullisesti kirjallisen sijasta, oikeus käyttää tietokonetta kokeen aikana, mahdollisuus tenttiä erillisessä tilassa, työskentely yksilöllisesti ryhmän sijasta tai kurssimateriaalien saaminen tutustuttavaksi muita opiskelijoita aiemmin.
Moni yliopisto ei kuitenkaan avannut kattavasti yksilöllisten järjestelyiden mahdollisuuksia, vaan esitti vain muutamia esimerkkejä ohjeistaen samalla kuinka tarvittavista järjestelyistä voidaan sopia erikseen. Tähän olisi syytä saada muutos neuromoninaisten opiskelijoiden yhdenvertaisemman kohtelun tähden.
Kohti ratkaisuja – kuinka neuromoninaista opiskelijaa voidaan tukea paremmin?
Monet yliopistot tarjoavat yhdenvertaisuuden edistämiseen hyvät lähtökohdat saavutettavuussuunnitelmiensa myötä, mutta ne eivät kuitenkaan ole vielä täysin nimensä veroisia. Etenkin saatavilla olevien tukimuotojen koostaminen olisi tärkeää tehdä ja julkaista pikimmiten jokaisessa yliopistossa.
Selkeät ja johdonmukaiset koosteet tulisi julkaista yliopistojen omilla nettisivuilla, jolloin opiskelija saisi helposti tiedon siitä, minkälaista tukea on tarjolla ja miten siihen pääsee käsiksi. Koostettu tieto olisi tuki myös yliopistossa opettaville tai oppimispalveluiden henkilökunnalle. Sen avulla olisi mahdollista esimerkiksi kouluttaa henkilöstöä siitä, kuinka kohdata tai tukea henkilökohtaisia järjestelyitä tarvitsevia opiskelijoita.
Toisena erinomaisena askeleena kohti yhdenvertaisempaa huomista yliopistot voisivat nimetä esteettömyysasiantuntijat tai vastaavat henkilöt, jotka saisivat säännöllisesti koulutusta ja tietoa neuromoninaisten opiskelijoiden tarpeista. Tämä selkeyttäisi työnkuvaa yliopistojen sisällä siten, että organisaation sisällä tiedettäisiin aina, kenen vastuulla tai kenen puoleen voi kääntyä, mikäli jokin askarruttaa neuromoninaisissa tukimuodoissa, oli neuvoa tarvitseva sitten opiskelija tai yliopiston henkilökunnan edustaja.
Loppujen lopuksi olemme jokainen vastuussa siitä, että yliopistovuosien aikana otetaan jälleen uusia askelia kohti yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta. Yhdessä voimme luoda yliopistoista paikkoja, joissa jokainen opiskelija voi kukoistaa, olipa taustalla sitten mikä tahansa neuromoninainen ominaisuus.
Näen tulevaisuuden yliopistojen olevan yhä inklusiivisempia ja monimuotoisempia, tarjoten kaikille mahdollisuuden loistaa omilla vahvuuksillaan. Tämä ei ole pelkästään neuromoninaisten opiskelijoiden asia, vaan tämä on yhteinen taival kohti yhdenvertaisempaa huomista. Ei tässä etumatkaa kenellekään penätä, vaan samaa lähtöviivaa jokaiselle opiskelijalle.
Taustaa Neuronomoninaiset opiskelijat -tietopaketista
Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL laati loppuvuodesta 2023 tietopaketin tukemaan neuromoninaisia yliopisto-opiskelijoita ja heidän tukipalveluidensa kehittämistä. Tietopaketista löytyy muun muassa selvitys tukitoimien nykytilanteesta ja käytössä olevista käytänteistä.
Annamme lisäksi suosituksia tuen kehittämiseen ja neuromoninaisten opiskelijoiden kattavampaan huomioimiseen korkeakouluopintojen suoritustavoissa.
Tietopakettiin voi tutustua täällä.
Neuromoninaiset opiskelijat -tietopakettia työstivät SYLin 2023 hallituksen jäsen Sonja Naalisvaaran vetämänä hallituksen jäsen Roosa Grönberg sekä asiantuntijat Nikolas Bursiewicz ja Henri Kontkin.
Tyvärr är denna blogg tillgänglig bara på finska.
Unfortunately, this blog is available only in Finnish.
