Kun tiistai-iltana ja keskiviikkoaamuna seurasin keskustelua opiskelijoiden toimeentulon leikkaamisesta, huomasin, kuinka moni nuori ja opiskelija tuntui kuulevan ensimmäistä kertaa hallituksen opintotukileikkauksista. Opiskelijat olivat ymmärrettävästi huolissaan: Miten voi olla mahdollista? Mistä nämä leikkaukset tulevat? Miksei kukaan tehnyt mitään?
Tämän viikon opintotukileikkauksista noussut uutisointi on jo kolmas kerta kun opintotukileikkaukset nousevat laajemmin mediassa. Ensin siitä uutisoitiin isosti hallitusohjelman julkitulon yhteydessä keväällä 2015, sitten siitä uutisoitiin selvitysmies Roope Uusitalon opintotukea koskevan selvityksen tullessa julki keväällä 2016 ja kolmannen kerran nyt, kun päätökset on eduskunnassa vihdoin tehty. Tavalliselle opiskelijalle ja satunnaiselle uutisten silmäilijälle tämä puolentoista vuoden kaari ei välttämättä muodosta kokonaisuutta, vaan jokainen uutisoinnin aalto saattaa tuntua kokonaan uudelta, toisistaan irralliselta leikkaukselta.
Olen tehnyt opintotukeen liittyvää edunvalvontatyötä SYL:ssa parisen vuotta. Olen nähnyt tämän nyt päätetyn opintotukileikkauksen koko kaaren lähtien koulutuslupaus-kampanjasta, hallitusohjelmavaikuttamiseen, hallitusohjelman julkitulon jälkeen tulleeseen vihaiseen tunteenpurkaukseen, säästöjen valmisteluvaikuttamiseen, maaliskuun 2016 suurmielenosoitukseen, lausuntojen kirjoittamiseen ja valiokuntakuulemisiin asti.
Vaikuttamistyö on moninaista työtä. Keinoja on useita, aina suurmielenosoituksista kabinettivaikuttamiseen asti. SYL on tehnyt tämän puolentoista vuoden aikana tehokkaasti molempia. Olemme näkyneet ja kuuluneet kaduilla, sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa silloin, kun hallitus on vielä koonnut rivejään ja linjoja vasta hahmoteltiin. Mutta olemme myös käyneet päättäjien kanssa saman pöydän ääreen ja pyrkineet vaikuttamaan hallituksen pohjaesitykseen niin, että opiskelijan näkökulmasta tilanne on huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
Olennaisinta vaikuttamistyössä on sen oikea-aikaisuus. Julkista painetta on järkevää asettaa silloin, kun siitä on eniten hyötyä. Opintotukileikkaukset lyötiin lukkoon hallituksen budjettiriihessä tämän vuoden syyskuussa. SYL vaikutti ennen budjettiriiheä ja sen aikana hallituspuolueisiin opiskelijoiden tärkeimpien tavoitteiden puolesta: opintotukileikkausten pienentäminen ja opiskelijoiden siirto yleiseen asumistukeen. Siinä vaiheessa, kun hallituspuolueiden puheenjohtajat lyövät kättä päälle budjettiriihen päätteeksi, voi päätöksen sanoa olevan aikalailla tehty. Suurempia mahdollisuuksia leikkauksien määrään vaikuttamiseen ei enää tämän jälkeen realistisesti ollut.
Mitä SYL sitten sai aikaiseksi tämän puolentoista vuoden aikana
- Huonoista vaihtoehdoista paras: opintotukijärjestelmän nykyrakenne säilyi, eli opintotuessa on edelleen opintoraha ja opintotukea saa samansuuruisena opintojen alusta loppuun.
- Hallitusohjelmassa opintotukeen kohdennettiin 150 miljoonan euron pitkän aikavälin säästöt. Vuoden 2017 talousarvioesityksen mukaan opintotuen pitkän aikavälin säästöt tulevat nykyisillä leikkauksilla jäämään 112 miljoonaan euroon.
- Opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin, minkä myötä pienituloisimpien opiskelijoiden asumisen tuki ja täyspäiväisen opiskelun edellytykset paranevat. Siirron yhteydessä opiskelijoiden asumisen tukemiseen tulee myös lähes 60 miljoonaa euroa lisää rahaa. Rahaa, jota ei millään ilveellä oltaisi saatu vähennettyä opintotuen leikkauksesta. Samalla saimme myös suurimman opiskelijoiden menoerän tuen siirrettyä pois opintotuen budjettimomentilta, joka on ollut poliitikkojen jatkuvan sörkinnän ja leikkausten kohteena jo aivan liian pitkään.
Opiskelijaedunvalvonta ei ole hyvinäkään aikoina helppoa. Tällaisina aikoina, kun kaikesta leikataan ja hallituksen onnistumista mitataan säästettyinä miljoonina, se on erityisen hankalaa työtä. SYL ja ylioppilaskunnat eivät kuitenkaan ole jääneet tuleen makaamaan, vaan ovat tehneet aktiivista ja monipuolista vaikuttamistyötä pienituloisimpien opiskelijoiden toimeentulon puolesta. Samaan aikaan on tasapainoiteltu muiden opiskelijaliikkeelle tärkeiden edunvalvontatavoitteiden, kuten YTHS:n säilyttämisen kanssa. Opintotukeen kohdistuneisiin leikkauksiin saa olla tyytymätön, mutta ylioppilaat ovat mielestäni tehneet hyvää ja onnistunutta työtä sen puolesta, että kaikkea emme tässä taistelussa häviäisi.
