Matkani SYL:n pääsihteerinä on päättymässä. Seuraajani Roope on jo aloittanut matkansa ja ottanut toimiston haltuunsa. Olen ollut SYL:ssa töissä neljä vuotta ja kahdeksan kuukautta, ensin sosiaalipolitiikan asiantuntijana ja sen jälkeen pääsihteerinä. Tässä iässä ja tässä kohtaa työuraa tuo reilu 4,5 vuotta tuntuu pitkältä ajalta. Ja onhan tähän aikaan mahtunut vaaleja, isoja uudistuksia, kuten YTHS:n AMK-laajennus, korona, SYL100-juhlavuosi ja Ukrainan sota. Tähän aikaan on mahtunut viisi eri hallitusta ja 33 eri työntekijää esihenkilönä, alaisina ja työkavereina.
Olen kiitollinen siitä, että olen päässyt osaksi ylioppilasliikettä ja SYL-perhettä. Tämä liike on upea jatkumo, johon voi hypätä mukaan lähtemällä ehdolle edustajistovaaleissa tai vasta myöhemmin hakeutumalla SYL:n työntekijäksi. Näin pääsemme osaksi tätä useiden sukupolvien vaikuttajien jatkumoa, jossa meidän roolimme on edelleen jatkaa taistelua opintotuen ja maksuttoman koulutuksen puolesta sekä aina jättää liike parempana seuraajille kuin mitä sen itse saimme. Tätä työtä meidän pitää tehdä nykyisyyttä ja menneisyyttä vaalien ja säilyttäen, rohkeasti uutta kehittäen, jotakuta aina ärsyttäen, ydintehtäviä priorisoiden ja tästä hetkestä nauttien.
Valehtelisin, jos väittäisin, että olen nauttinut joka hetkestä SYL:n pääsihteerinä tai mitään en tekisi toisin. Näihin vuosiin on mahtunut paljon raskaitakin asioita: toiminnan pyörittämistä kriisiaikoina, konfliktien ratkaisemista, Frankin myyntiä, toimijoiden uupumista sekä hankalia keskusteluja ja kriittistä palautetta, välillä myös henkilökohtaista sellaista.
Tämä on kyllä hankaluuksistaan huolimatta ollut upea työtehtävä. Tässä tehtävässä on tilaa kehittyä, tilaa tehdä siitä itsensä näköinen ja ottaa vastuuta. Pääsee näkemään muutosta organisaatiossa ja yhteiskunnassa sekä kehitystä hallituslaisissa ja työntekijöissä. Aina on ollut tilaa myös ilonpidolle, ystävyyksien rakentamiselle, edunvalvontavoitoille ja ainutlaatuisille kokemuksille.
Tämä liike on antanut minulle mahdollisuuden kasvaa johtajana ja kehittyä vaikuttajana. Kun minulta kysytään, mitä olet oppinut SYL:n pääsihteerinä, on lista niin loputon, että ei oikein edes tiedä, mistä aloittaisin. Kaikista näistä taidoista ja tiedoista huolimatta tärkeimpänä laitan reppuuni kaikki nämä upeat ihmiset ja mieleenpainuvat kohtaamiset. Työkaverit, joissa arvostan sitoutumista, kunnianhimoa ja huumoria. Hallituslaiset, joilla on niin paljon paloa ja intoa, että he jaksavat vaikka aamutuimaan lähteä puolustamaan opiskelijan asiaa sateeseen. Alumnit, joihin on kertynyt valtavasti historiatietoa ja viisautta, ja jotka ovat aina valmiita auttamaan, kun SYL pyytää. Sidosryhmät, jotka ovat aina valmiita haastamaan, järjestämään hauskoja juhlia ja kuulemaan uuden opiskelijasukupolven terveiset.
Olen kiitollinen näistä vuosista, jotka olen saanut tässä liikkeessä palvella. Toivon voivani olla avuksi myös alumnina, kuten alumnit ovat olleet minulle. Yritän kuitenkin välttää sitä, että tulisin pyytämättä neuvomaan, sillä jokaisen sukupolven pitää tehdä liikkeestä myös oman näköisensä. Toimia oman sukupolvensa äänenä.
SYL:lle, ylioppilasliikkeelle ja elämälle kiitos!
Tyvärr finns den här bloggen inte på svenska. Unfortunately, this blog is not available in English.
