Opetus- ja kulttuuriministeriö on eilen ministeri Antti Kurvisen johdolla julkaissut esityksensä uusiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen koulutusvastuiksi. Uutinen on herättänyt sekä positiivisia ulostuloja että kriittisiä kannanottoja. Korkeakoulut itse ovat olleet riemuissaan uusista vastuistaan, huolestuneita kysymyksiä taas kuuluu rahoituksen ja koulutuksen laadun puolesta. Ei sovi unohtaa, että koulutuspolitiikka on aina politiikkaa, joten näkemyseroja on.

Monet ovat ilmaisseet huolensa koulutuksen resursseista. Uudet koulutusvastuut nähdään lisäyksenä yliopistojen tehtäviin, ja uutta rahoitusta ei ole osoitettu. Huoli on sikäli aiheellinen, että nykyhallituksen koulutuspolitiikka pyrkii selvästi koulutuksen laajentamiseen ja riittävää rahoitusta on ollut vaikea löytää. Kun kokonaisrahoitus ei kasva ja uusia tehtäviä tulee, kiristyy kilpailu resursseista. Yliopistojen rahoitus on nyt jo tiukilla, eikä mitään ylimääräistä löysää Sipilän hallituksen koulutusleikkausten jäljiltä ole. SYL onkin useasti peräänkuuluttanut riittävää resursointia uusiin aloituspaikkoihin.

Koulutusvastuukysymyksessä on kyse ensisijaisesti yliopistojen autonomiasta. Koulutusvastuuhakemusten taustalla vaikuttaa myös alueen työvoimakysyntä ja ennakointitieto uusista osaamistarpeista. Nyt tehtävät koulutusvastuiden lisäykset toteutetaankin vahvasti alueiden ja elinkeinoelämän tuella. Tämän hakukierroksen tavoite oli selvittää patoutunutta koulutusvastuutarvetta, jota näköjään oli (ja on yhä) ennen koulutusvastuujärjestelmän uudistamista osana korkeakoulujen kestävän kasvun ohjelmaa, jossa myös SYL on ollut mukana.

Yliopistot esittävät itse uusia vastuita Opetus- ja kulttuuriministeriölle. Kaikkia uusia vastuita ei hakemuksista huolimatta myönnetä, mikäli edellytykset eivät täyty. Prosessiin ei ole ennenkään tyypillisesti kuulunut ylimääräisiä kannustinrahoja, toisin kuin esimerkiksi aiemmin Kurvisen päättämiin kertaluontoisiin aloituspaikkalisäyksiin. Koulutusvastuuesityksissä täytyy avata paitsi edellytykset toiminnalle, siis koulutukselle ja tutkimukselle, myös niiden resursointi, ja tätä myös OKM arvioi. Uusien koulutusvastuiden rahoitus tulee tavalliseen tapaan yliopistojen perusrahoituksen kautta rahoitusmallin mukaisesti.

Katse tulisikin kääntää yliopistoihin ja perusrahoituksen tasoon. Kurvisen laajentavassa koulutuspolitiikassa on hyviä puolia, mikäli riittävä perusrahoitus turvataan. Panostuksia kuitenkin tarvitaan, jotta Suomen koulutustaso saadaan nostettua tavoitetasolle ja koulutuksen korkea laatu turvattua. Ja mitä siihen yliopistojen perusrahoituksen tasoon tulee, siitä on syytä pitää ääntä jo nyt, sillä eduskuntavaalit ovat aivan kulman takana.

Jani Kykkänen

Koulutuspolitiikan asiantuntija (korkeakoulujen rahoitus ja korkeakoulujen rakenteellinen kehittäminen)

041 515 2230

jani.kykkanen@syl.fi

Heidi Rättyä

Koulutuspolitiikan asiantuntija (korkeakoulutuksen laatu, opintoasiat, työelämä, jatkuva oppiminen)

041 515 2231

heidi.rattya@syl.fi