Kulunut vuosi on lisännyt epävarmuutta työmarkkinoilla ja siten nuorisotyöttömyyttä. Esimerkiksi uusimpien työttömyystilastojen mukaan Helsingissä alle 25-vuotiaiden työttömien määrä oli elokuussa noussut jopa 110 prosenttia edellisvuodesta. 25-35-vuotiailla kasvua oli tapahtunut 96 prosenttia. Tilanne on heikentynyt myös vastavalmistuneilla kansallisella tasolla, joskin maltillisesti: vuosina 2015-2017 työttömiä vastavalmistuneita oli korkeimmillaan noin 5 000 enemmän kuin nyt.
Huolestuttavaa on, että työttömien korkeakoulutettujen määrä on kuitenkin kasvanut verraten nopeasti. Akavan pääekonomisti Pasi Sorjosen sanoin finanssikriisin huippu alkaa olla epämiellyttävän lähellä. Tämän tiedon tulisi herätellä, sillä korkeakoulutus tyypillisesti suojaa työttömyydeltä.
Mitä sitten tulisi tehdä?
Yliopistojen ura-ja rekrytointipalvelut tekevät tärkeää työtä vastavalmistuneiden työllistymisen eteen. Nyt jos koskaan yliopistojen on panostettava näihin palveluihin ja varmistettava, että kaikille yliopisto-opiskelijoille on tarjolla laadukkaat urapalvelut.
Paljon on kiinni myös siitä, mitä tapahtuu opintojen aikana, tukevatko opinnot työllistymistä? Tilanne on yliopistoissa varsin hyvä, sillä uraseurannan perusteella opinnot opettavat työelämän kannalta keskeisiä taitoja kuten uuden oppimista. Yliopisto-opintoja ei suoriteta vain työelämää varten, mutta työssä tarvittavaa osaamista ne kartuttavat ja siitä on hyvä pitää kiinni. Osan kohdalla tämä tarkoittaa myös yrittäjyyttä, jota yliopistojen tulee omalta osaltaan tukea.
Toimenpiteitä tarvitaan myös julkiselta sektorilta ja työmarkkinoilta. Työvoimapalveluista vastaavien työ- ja elinkeinopalveluiden asiakaskunta on hyvin moninaista. Lopputuloksen kannalta on tärkeää, että palveluissa on riittävästi osaavaa työvoimaa, joka tunnistaa eri työnhakijoiden tarpeet. Korkeakoulutettujen kohdalla tämä tarkoittaa lisää osaamista tunnistaa eri koulutusalojen erityisyydet ja työllistymismahdollisuudet.
Samaa herkkyyttä vaaditaan työnantajilta: yliopisto-opintojen aikana kertynyttä osaamista voi olla vaikea sanoittaa, eikä osaaminen välttämättä avaudu sellaiselle joka ei alaa entuudestaan tunne. Työnantajilta tämä vaatii rohkeutta palkata osaajia eri taustoilla ja eri koulutusaloilta.
Kansainvälisten opiskelijoiden työllistyminen on hyvä esimerkki tilanteesta, jolloin tarvitaan toimia niin korkeakouluilta, julkiselta sektorilta kuin työelämältä. Moni kansainvälinen opiskelija haluaa ja jääkin Suomeen valmistuttuaan, mutta osa poistuu Suomesta myöhemmin, koska eivät työllisty. Tilanteen korjaaminen vaatii korkeakouluilta työelämäyhteyksien ja valmiuksien vahvistamista, julkiselta päätöksenteolta toimia esteiden poistamiseksi ja kannusteiden rakentamiseksi sekä työnantajilta aitoa halua ja toimia näiden osaajien palkkaamiseksi.
Korkeakoulutus suojaa tyypillisesti työttömyydeltä. Vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyyden kasvu korostaa entisestään huolta nuorisotyöttömyydestä. Pitkittynyt taantuma heikentää nuorten sukupolvien asemaa ja siksi tarvitsemme toimia nuorisotyöttömyyden pysäyttämiseksi.
Allianssi järjesti alkusyksystä tapahtuman, jossa eduskuntapuolueet esittelivät ratkaisuja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Ratkaisuehdotukset vaihtelivat puolueittain. Yhteistä niille oli se, että jotain on tehtävä. Budjettiriihessä hallitus teki kirjauksia nuorten työllistymisen edistämiseksi. Toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa nuorille suunnatut työvoimakoulutukset ja palvelut sekä alle 30-vuotiaiden matalan kynnyksen Ohjaamo-palveluiden vahvistaminen. Nämä toimenpiteet ja edellä mainitut muut kehityskohteet on saatava alulle heti, ei tulevaisuudessa.
Ainomaija Rajoo
Koulutuspolitiikan asiantuntija
