Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tänään 15.2.2023 virkamiesnäkemyksen, jossa ministeriön virkakunta esittää toimenpiteitä ja näkökulmia tulevalle hallituskaudelle. Keskeinen kysymys on – tietenkin – raha. Koulutustasoa pitäisi nostaa, mutta kuka sen maksaa ja mistä rahat otetaan?
”Suomessa keskeinen lähtökohta on ollut tutkintokoulutuksen maksuttomuus. Jatkokeskustelussa on syytä harkita, onko koulutusjärjestelmässämme rakenteita, jotka johtavat vääristymiin esimerkiksi siten, että tutkintokoulutus herkästi keskeytetään ja vaihdetaan toiseen tai suoritetaan useita eri tutkintoja myös silloin, kun se ei osaamis- tai koulutustason nostamiseksi olisi perusteltua.”
SYL on tietenkin lämpimästi ministeriön kannalla siinä, että lähtökohtana suomalaisessa korkeakoulutuksen järjestämisessä on tutkintokoulutuksen maksuttomuus. Mutta kappas kummaa, heti seuraavassa virkkeessä ministeriö tuntuu vihjaavan, että maksut voisivat olla hyvä tapa vaikuttaa mm. koulutuksen keskeyttämiseen sekä monien päällekkäisten tutkintojen suorittamiseen. SYL näkee, että opiskeleminen on aina perusteltua, oli kyseessä sitten ensimmäinen tai toinen tutkinto.
Koulutuksen heikko läpäisy on oikea ongelma, ja se syö valtavan määrän korkeakoulujen resursseja. Monien opinnot venyvät yli tavoiteajan, ja iso osa ei valmistu koskaan. Onko maksujen lisääminen tosiaan ainut keino, joka ministeriössä keksitään asian ratkaisemiseen?
Koulutustason nostamisen lisäksi Suomen tavoitteena on kansainvälisten opiskelijoiden määrän kolminkertaistaminen sekä heidän Suomeen työllistymisensä lisääminen 75 %:iin. Ministeriön virkamiesnäkemyksen linja on, että kolminkertaistamisen kulut tulee kattaa lukukausimaksuilla. Viis globaalista vastuusta ja kansainvälistymisen itseisarvosta, opiskelijat kaivakoot kuvetta.
SYL näkee, että opiskelijoista ei yksinkertaisesti ole koulutustason nostamisen maksajiksi. Opiskelijan toimeentulo on surkea, ja moni elää köyhyysrajan alla. Kansainvälisille opiskelijoille taloudellinen taakka on, jos mahdollista, vieläkin painavampi. Lukukausimaksujen päälle opiskelijan on kyettävä todistamaan toimeentulonsa opiskelun aikana.
Julkisen rahan panostaminen koulutukseen on lopulta parhaita investointeja, joita yhteiskunta voi tehdä. Jokainen sentti maksaa itsensä takaisin Suomea maailmankartalle vievien innovaatioiden sekä korkeamman työllisyysasteen muodossa. Meillä ei ole varaa tippua korkean osaamistason kelkasta, ja juuri sen riskin otamme, jos yritämme ujuttaa koulutuksen kustannukset opiskelijoiden harteille.
