Koulutus on parasta koronaelvytystä. Siksi lähestyvässä puoliväliriihessä hallituksen on tosissaan pyrittävä ratkaisemaan korkeakouluopiskelijoiden kohtaamat haasteet ja paikattava vaje yliopistojen perusrahoituksessa.
SYL on toistuvasti korostanut, että koronaelvytyksen kannalta paras rakennuskohde on korkeakoulutus. Ja en tarkoita tällä sitä, että Suomeen olisi rakennettava uusia fyysisiä yliopistorakennuksia vaan sitä, että nyt on oikea hetki panostaa koulutukseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yliopistoihin kohdistuneet leikkaukset ovat aikaansaaneet halkeaman yliopiston perustuksiin, jota ei ole vielä onnistuttu paikkaamaan. Toistaiseksi hallituksen rahoitustimpurit ovat operoineet teippirulla kädessään, vaikka tarve olisi kunnon kärrylliselle jykevää sementtiä.
Koulutukseen on toki tehty tällä hallituskaudella panostuksia (kiitos niistä!), mutta ongelma on panostusten tasossa. Esimerkiksi yliopistojen rahoituksen sitominen takaisin indeksiin oli erinomainen päätös, mutta sitä ei tulisi nähdä niinkään panostuksena, kun indeksin tarkoitus on vain mahdollistaa normaalitoiminta. Vuosi sitten lisättyihin alotuspaikkoihin kohdennettiin 6000 euroa per aloituspaikka, mikä on kuitenkin suhteellisesti aivan liian vähän laadukkaan koulutuksen toteuttamiseksi. Yliopistot ovat arvioineet kestävän aloituspaikkarahoituksen olevan vähintään 10 000 euroa aloituspaikkaa kohden. Siirtomäärärahan lisääminen on sekä epäselvä että ennakoimaton keino kompensoida rahoitusvajetta. Neljänkymmenen miljoonan lisäys perusrahoitukseen oli lähinnä puolikas kädenojennus hukkuvalle yliopistoinstituutiolle.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että valtiolla on vastuu yliopistojen lakisääteisten tehtävien hoitamisen vaatimista resursseista ja että tämän rahoitusvastuun on toteuduttava yliopistojen perusrahoituksen muodossa. Kuitenkin tarkasti kuunnellessaan voi kuulla, kuinka koko yliopistokenttä huutaa, ettei perusrahoitus ole riittävällä tasolla. Siitä väkisinkin herää kysymys, ovatko hallituksen rahoitustimpurit kuuroutuneet työmaillaan, vai onko heillä vain työkalut hukassa?
Jos työkalut ovat hukkuneet niin ei hätää, sillä meillä opiskelijoilla on ratkaisu!
SYL:n kätevästä koulutuksen korjaussarjasta löytyy juuri oikeat välineet tähänkin tilanteeseen. Toimiva työkalu yliopistojen aloituspaikkojen lisäämisestä ja uusista tehtävistä, kuten jatkuvasta oppimisesta ja alustamallin kehittämisestä, kasvaneiden pysyvien resurssitarpeiden kattamiseksi on yliopistojen vuosittaisten määrärahojen korottaminen vähintään sadalla miljoonalla eurolla.
Joten ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin! Suosittelen tutustumaan myös muihin SYL:n korjaussarjasta löytyviin työkaluihin: SYL:n tavoitteet puoliväliriiheen (avautuu uuteen ikkunaan).
Ville Jäppinen
Hallituksen jäsen
