Muistan, kun bongasin SYL:n viestintäharjoittelijan hakuilmoituksen Facebookista ja ajattelin: tässä olisi täydellinen harkkapaikka minulle. Viestinnän opiskelijana ja aktiivisena opiskelijajärjestötoimijana on vaikea keksiä sopivampaa paikkaa harjoittelulle kuin Suomen ylioppilaskuntien liitto. Siellä pääsisi niin tekemään viestintää kuin myös näkemään aitiopaikalta ylioppilasliikkeen toimintaa. Hain paikkaa, enkä ole katunut – SYL tarjosi kaiken, mitä odotin ja enemmän.
Harjoittelu alkoi vauhdikkaasti kaksipäiväisellä viestinnän sektoritapaamisella. Sektoritapaamiseen olivat kokoontuneet viestinnästä vastaavat työntekijät ja hallituslaiset ylioppilaskunnista ympäri Suomen. Ohjelmassa oli muun muassa workshoppeja Uuden ylioppilastalon Wilhelmsson-salissa ja vierailu Ellun Kanojen toimistolle!
Jo harjoittelun alussa huomasin, ettei SYL:lla mikään viikko tai päivä ole ihan samanlainen. Kolmeen kuukauteen mahtui niin puoluetoimistovierailuja, kehysriihitempaus, virkistäytymistä Lintsillä kuin myös sitä ihan tavallista arkea Lapparilla (välillä remontin melua paeten). Alku SYL:ssa toi eteen paljon uusia outoja termejä, kuten sepa (sektoripalaveri) ja supopo (sukupolvipolitiikka), mutta harkkajakson lopussa huomasin itsekin käyttäväni niitä jo sujuvasti.
Pääsin harjoitteluni aikana tutustumaan ja osallistumaan viestinnän työhön SYL:ssa. Työtehtäviini kuului esimerkiksi mediaseurantojen läpikäyntiä, kuvituskuvien tekemistä ja sometekstien kirjoittamista. Yksi isompi vastuullani ollut kokonaisuus oli SYL:n esitteiden tilaaminen yliopistoihin uusia opiskelijoita varten. Tukenani oli erityisesti viestintäasiantuntija Liisa, jonka kanssa kävimme säännöllisesti keskusteluja harjoittelun sujumisesta ja toiveistani harjoittelun suhteen. Harjoittelijana olin osa porukkaa siinä missä muutkin työntekijät. Koin heti alusta saakka olevani tervetullut mukaan yhteisöön omana itsenäni.
Harjoittelu Suomen ylioppilaskuntien liitossa antoi ikkunan Suomen suurimman opiskelijoiden edunvalvontajärjestön arkeen. Olen näiden kolmen kuukauden aikana oppinut paljon ja kehittynyt viestijänä. Ennen kaikkea olen päässyt osaksi mahtavaa porukkaa ja huippuyhteisöä. Jätän Lapparin haikein mielin, mutta iloisena ja kiitollisena tästä kokemuksesta.
Linda-Liisa Kelokari
Viestintäharjoittelija, kevät 2018