Herään hotellihuoneessa ja avaan pimennysverhot. Huoneeseen tulvii oranssinhehkuista valoa ja eteeni avautuu minulle aivan uudenlainen maisema. Hotellin aidatulla takapihalla on kasvimaan näköinen istutus ja aidan toisella puolella kulkevalla hiekkatiellä seisoo vihreään kaapuun kietoutunut sotilas vanha rynnäkkökivääri olallaan.
Olen Jimmassa, Etiopiassa. Jimma on noin 240 000 asukkaan kaupunki, ja vaikka sillä on suurempi väkiluku kuin Tampereella, suuri osa kaupungin teistä on päällystämättömiä ja niitä reunustavat yksikerroksiset, aaltopellistä rakennetut hökkelit. Nämä noin viiden neliömetrin tilat toimivat muun muassa baareina, biljardisaleina ja myymälöinä. Teillä kuljetetaan rahtia autojen lisäksi aaseilla ja pään päällä tasapainotellen ja välillä minibussimme meinaa törmätä varomattomaan vuoheen.
Olen Etiopiassa hankeseurantamatkalla SYL:n kehityspolitiikan asiantuntijan Sinin kanssa. SYL ja ulkoministeriö ovat tukeneet neljä vuotta EMPOWER-hanketta, joka tukee vammaisia opiskelijoita kolmessa julkisessa yliopistossa Etiopiassa. Yksi näistä yliopistoista on Jimmassa, jonne olemme tulleet tapaamaan yliopiston johtoa, hankkeen tuella perustetun vammaispalvelukeskuksen henkilökuntaa, opiskelijoita sekä osallistumaan International Day of Persons with Disabilities (IDPD) -juhlaan.
Yliopistolle saapuessamme huomion kiinnittävät turvatoimet. Normaalisti meidän pitäisi ilmoittaa mukanamme oleva elektroniikka, jotta vartijat voisivat tarkistaa poistuessamme, että mukaamme ei ole tarttunut mitään ylimääräistä. Saamme ohittaa tarkistuksen, koska yhteyshenkilömme Jaffer ylipuhuu portilla päivystävän vartijan. Koko kampus on aidattu, ja sisäpuolella sijaitsevat opetustilojen lisäksi asuntolat sekä muun muassa pankin konttori. Siellä täällä seisoskelee vartijoita ja poliiseja.
Vierailu vammaispalvelukeskuksessa menee hyvin. Yliopistolla ollaan kiitollisia hankkeen mahdollistamista uudistuksista, vaikka haasteita on vielä paljon. Meille kerrotaan muun muassa siitä, kuinka kampuksella on onnistuttu muuttamaan opetushenkilökunnan ja vartijoiden asenteita, jotta vammaisten opiskelijoiden annetaan ylipäätään osallistua opetukseen ja päästä vaivatta kampusalueelle. Tämän lisäksi yliopistolle on hankittu erilaisia apuvälineitä ja tehty esteettömyyskorjauksia – esimerkiksi ramppeja pyörätuolilla liikkuville opiskelijoille. Tehtävää kuitenkin riittää edelleen asenteiden muuttamisessa sekä koko kampuksen saamisessa esteettömäksi.
”Usein kun vammaiset opiskelijat pyytävät apua, muut ajattelevat auttamista vapaaehtoisena hyväntekeväisyytenä. Sitä ei ajatella oikeutena, joka kuuluu vammaisille henkilöille”, kertoo sokea oikeustieteen opiskelija Firaol Teshome.
Tähän epäkohtaan onkin puututtu vammaisten oikeuksia käsittelevillä koulutuksilla.
Palvelukeskukselta lähdemme kiireellä osallistumaan IDPD-juhlaan. Hyppäämme yliopiston vararehtorin Corollaan ja ajamme toiselle puolelle kampusta tapahtumatilaan, joka sijaitsee opiskelijoiden ajanviettoalueen vieressä. Pihalla paahdetaan kahvipapuja perinteisellä pienellä hiiligrillillä, jonka savun haju tuli tutuksi vierailumme aikana. Juhlassa puhuu muun muassa vammaisia opiskelijoita, vammaisjärjestöjen edustajia ja alumneja. He kertovat haasteistaan, kuten siitä, että perhe ei välttämättä ole halunnut antaa vammaisen lapsen käydä ollenkaan koulua. Meille oli hyvin tärkeää tavata vammaisia opiskelijoita ja kuulla heiltä itseltään siitä, miten vammaispalvelut ovat kehittyneet yliopistolla.
Jimman vierailun lisäksi vietimme aikaa myös pääkaupunki Addis Abebassa. Sini kävi myös Hawasassa sekä Dillassa, mutta minä jouduin olemaan pois siltä reissulta, koska jäin hotellille parantelemaan ruokamyrkytystä. Sini sai Dillan yliopistolla samansuuntaista palautetta kuin Jimmasta: arvokasta edistystä on saatu aikaan, mutta työ on edelleen kesken. Tässä onneksi auttaa se, että yliopistot ovat sitoutuneet tukemaan vammaisia opiskelijoita monin tavoin myös hankkeen jälkeen. Esimerkiksi erilaiset hankinnat helpottavat opiskelijoiden arkea. Dillan yliopistoon hankitun pistetulostimen ansiosta opiskelijoiden ei tarvitse enää matkustaa tunteja pääkaupunkiin, jos he haluavat tulostaa oppimateriaaleja pistekirjoituksella.
Vaikka hanke loppuu näissä yliopistoissa vuodenvaihteessa, ei työ vammaisten opiskelijoiden oikeuksien toteutumiseksi lakkaa.
Iikka Sorvali
SYL:n kehitysyhteistyöneuvottelukunnan puheenjohtaja
SYL:n kehitysyhteistyötoiminta jatkuu: vuosina 2023-2026 työ vammaisten opiskelijoiden oikeuksien parissa jatkuu kahdella hankkeella Etiopiassa ja Sambiassa.
