Yleinen asumistuki on valitettavasti monen sosiaaliturvajärjestelmään liittyvän ongelmavyyhdin osatekijä. Siksi siihen kohdistuu muutosvaatimuksia ja suuri joukko asiantuntijoita ja virkahenkilöitä raapii päätään niitä pohtiessaan.
Ehkä eniten esillä on ollut asumistuen kasvaneet kustannukset. Vuonna 2020 Kela maksoi asumisen tukia 2,1 miljardia euroa, jota on kärjekkäästikin pidetty liian suurena summana. Kulutasoon ei kuitenkaan voi vaikuttaa muuttamatta asumistuen rakenteita, ja sieltä löytyvätkin varsinaiset ja vakavimmat ongelmat. Keskeisimpiä rakennetason ongelmia on se, että asumistukea nostaa yhä useammin työtuloja tai ensisijaista etuutta saava, jonka tulot eivät riitä elinkustannuksiin. Toisaalta asumistuesta on tullut joissain tapauksissa toimeentulotuen ohella viimesijainen etuus.
Näitä ongelmia ratkotaan aivan ansaitusti sosiaaliturvakomiteassa.
Asumistuen saajista 40 prosentti on opiskelijoita, joten myös heidän kannaltaan ongelmallisten rakenteiden huomioiminen on välttämätöntä. Ruokakuntakohtainen laskentatapa johtaa usein tuen menettämiseen tai alenemiseen, kun opiskelijapariskunnasta toinen saa ansiotuloja tai kun he harkitsevat yhteen muuttamista. Opiskelijoille asumistuki on osa ensisijaisten etuuksien kokonaisuutta, joten aleneminen on raskas seuraus opiskelijan toimeentulolle. Ongelma on myös muualla tunnistettu. Sosiaalibarometrin vastaajista 59 prosenttia katsoi, että nuorten ja opiskelijoiden asumisen tuen tulisi olla yksilökohtainen.
Ruokakuntakohtaisuuden ongelma opiskelijoille on ratkaistava. Keinoja on joko muokata yleistä asumistukea kokonaisuutena tai luoda spesifi rakenne, joka kohdistuu vaikutuksiltaan opiskelijoihin. Suora yksilökohtaistaminen näyttää valitettavasti olevan poissa harkinnasta suurista kustannuksista ja epätarkoituksenmukaisesta kohdentumisesta eri tuloluokkiin johtuen. Selvitystyötä on kuitenkin tehtävä, jotta ratkaisu löytyy.
Suomen ylioppilaskuntien liiton lähtökohta on, että opiskelijat pysyvät jatkossakin yleisen asumistuen piirissä. Syy on ensi sijassa se, että tahdomme viedä sosiaaliturvajärjestelmää kohti universaalia olotilaa. Sosiaaliturvan käyttäjiä ei tulisi luokitella esimerkiksi opiskelijoihin, työttömiin ja sairaisiin vaan käytettävissä olevien etuuksien on katettava vastaavasti jokaisen. Sama tavoite koskee koko sosiaaliturvaa niin, että tien päässä on perustulo.
