Mukaan ottava talouskasvu ja opiskelijat?

Suomen Pankin rahapolitiikan – ja tutkimusosastolla toimiva johdon neuvonantaja Lauri Kajanoja julkaisi muistion 5.12.2016 “Mukaan ottava talouskasvu Suomessa” 1Muistiossa kysytään, millainen talouspolitiikka tukee edellytyksiä sellaiselle kestävälle talouskasvulle, johon ei liity jyrkän taloudellisen eriarvoisuuden ja näköalattomuuden lisääntymistä. Raportissa esitellään myös suhteellisia tuloeroja pienituloisuuden osalta. Palkansaajista pienituloisiin kuuluu vain hyvin harva. Pienituloisuus liittyy usein työttömyyteen sekä kasvavissa määrin selkeästi opiskelijuuteen.

Kajanoja nostaa esille myös politiikkaratkaisuja, jotka parantaisivat edellytyksiä mukaan ottavan talouskasvun aikaansaamiselle tulevaisuudessa. Kajanoja toteaa, että koulutuksen merkitys on keskeinen. Korkeasti koulutettu väestö luo suotuisat edellytykset talouskasvulle ja sen hedelmien jakautumiselle laajalle yhteiskuntaan. Melko yksimielisesti ekonomistien piirissä nähdään tärkeänä, että julkinen valta takaa kaikille aidon mahdollisuuden korkeatasoisen koulutuksen hankkimiseen.

Tämä minun mielestäni tarkoittaa maksuttoman koulutuksen puolustamista koko koulutuspolun ajan sekä riittävää opintotukea, jotta mahdollisuus korkeakouluttautua taataan tulevaisuudessakin kaikille riippumatta sosio-ekonomisesta taustasta. Koko suomalaisen koulutuspolun on edistettävä nykyistä paremmin sosiaalista liikkuvuutta. Sosiaalisen liikkuvuuden kannalta on tärkeää, että kaikki lapset osallistuvat varhaiskasvatukseen ennen koulun aloittamista ja perusasteen sekä toisen asteen koulutus antaa riittävät valmiudet ja yhdenvertaiset mahdollisuudet korkeakouluopintoihin hakeutumiseen. Jokaisen suomalaisen on tulevaisuudessa tärkeää suorittaa vähintään toisen asteen tutkinto.

Olisi kuitenkin liian helppoa väittää, että maksuttomuus ja opintotuki ratkaisevat kaikki eriarvoisuuden ongelmat edes korkeakoulutuksessa. Eriarvoisuutta selittävät myös sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Nykyinen malli korkeakoulutuksessa on kuitenkin parempi eriarvoisuuden vähentämiseen kuin toimenpiteet, joilla korkeakoulutuksesta saatuja hyötyjä yritetään tasata jälkikäteen. Esimerkiksi opintolainat, joiden takaisinmaksu tapahtuisi valmistumisen jälkeen korotettuina tuloveroina vastaisivat lähinnä köyhiin opiskelijoihin kohdistettua tuloveron korotusta, kun hyväosaiset opiskelijat voisivat saada vanhemmiltaan opintoihin muuta tukea, jota ei veroteta. Tällaiset toimet lähinnä todennäköisesti lisäisivät korkeakoulutuksen periytyvyyttä. Koulutukseen hakeutumiseen liittyy monenlaisia suoria tai epäsuoria kustannuksia, kuten ansionmenetykset sekä haku- että opiskeluaikoina, joita eri sosioekonomisesta taustasta ponnistavat sietävät hyvin eri tavalla.

Ei ole kestävää ajaa nuoria opiskelijoita politiikkaratkaisuilla pienituloisuuden loukkuun, sillä huoli omasta toimeentulosta ja tulevaisuudesta pitkittää opintoaikoja, lisää opiskelijoiden mielenterveysongelmia sekä vaikuttaa jopa opiskelijoiden sosiaalisten suhteiden muodostumiseen. Yksi merkittävä eriarvoistumisen ja näköalattomuuden lisääntymisen uhka koskee myös nuorten siirtymistä opinnoista töihin. Mikäli haluamme tulevaisuudessa nostaa Suomen työllisyysastetta, tulee meidän huolehtia tulevaisuuden rakentajien kyvystä työskennellä sekä vastata tulevista hoiva- ja eläkemenojen kasvusta. Siksi leikkaukset opiskelijoiden toimeentuloon ja tukipalveluihin ovat tulevaisuususkoa nakertavia sekä ennen kaikkea pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kestämättömiä.

Arto Kokkisen vuonna 2012 julkaisemassa artikkelissa todetaan, että inhimillinen pääoma ja sen kasvattaminen vaikuttavat talouskasvua edistävästi 2. Investoinnit nykyisen työikäisen väestön kouluttamiseksi ovat artikkelin mukaan olleet hyvin kannattavia. Koulutuksen avulla hankittu inhimillinen pääoma vaikuttaa positiivisesti henkeä kohti laskettuun BKT:hen ja samalla koulutus näyttää nousseen tekijäksi, jolla on tärkeä vaikutus myös taantuma- ja lamavuosista selviämiseen Suomessa.

Koulutukseen ja opiskelijoihin satsaamalla voidaan tehokkaimmin luoda Suomeen kestävää sekä mukaan ottavaa talouskasvua. Samalla voidaan ratkoa muita yhteiskunnan pirullisia ongelmia, kuten eriarvoisuuden kasvua. Nuori sukupolvi tarvitsee nyt enemmän toivoa omaan tulevaisuuteensa. Poliittiset päättäjät voivat omilla päätöksillään ehkäistä eriarvoistumiskehitystä. Nyt olisi korkea aika tarttua toimeen.

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) sosiaalipolitiikan asiantuntija Turkka Sinisalo

3 Tilaa SYL Blogi RSS-syötteenä >