Opintopiste on 27 tuntia

Opintopiste on epämääräiseen sopimukseen perustuva mittari” ja opiskelija ”ratkaisee itse, kuinka paljon vaivaa opintojensa eteen haluaa nähdä.”

Näin Tuija Siltamäki kirjoitti eilen Ylen kolumnissaan ja sai meidät SYL:ssä vetämään aamukahvin väärään kurkkuun.

Vaikka olimme pian kakoneet pannunpohjan katkuisen maun pois henkitorvista, kaihersivat väitteet mieltä. Niiden kautta pääsi taas leviämään opiskelijoiden ahkeruutta ja työmoraalia kyseenalaistavia käsityksiä.

Viimeksi viime vuonna opiskelijoiden kesälomista syntynyt keskustelu kärjistyi siihen, että opiskelijoita verrattiin syöttöporsaisiin. Opiskelijoiden “laiskuudesta” elää vahvoja ennakkoluuloja, jotka heräävät hyvin helposti, vaikka todellisuus on muuta.

Opiskelijan työmäärä on raskas

Siltamäki väittää, että 27 tunnin suositeltu työmäärä on suuntaa antava ja että vähemmälläkin vaivannäöllä selviää kunhan sietää matalammat arvosanat ja sen, että rima jää heilumaan.

Ihan näin ei ole tai ainakin asiat ovat nopeasti muuttumassa. Bolognan prosessin mukainen opintopisteen 27 tunnin ohjeellinen työmäärä on muuttumassa tavoitteeksi, jota yhä useampi korkeakoulu käyttää kurssien suunnittelun ohjeena. Työmäärä saatetaan arvioida esimerkiksi Excel-taulukolla ja opintojakson palautteen kautta seurataan toteutunutta työmäärää.

Toki on vielä niitäkin kursseja, joista nopat ja kohtuullisen arvosanan voi kerätä plakkariin parilla ”all nighterilla”. Harvinaisemmiksi ne tosin koko ajan käyvät.

Entä opintomenestys? Kaikille arvosanat eivät ole stressin aihe, mutta osalle niiden on oltava. Arvosanat voivat vaikuttaa esimerkiksi haluttuun pääaineeseen, sivuaineopintoihin, harjoitteluun, opiskelijavaihtoon, maisteriohjelmaan tai hyvälle pro gradu -ohjaajalle pääsyyn. 

En suosittelisi korkeakouluopiskelijalle saatujen arvosanojen huomiotta jättämistä. 

Myös käsitys, että opiskelija pystyy itse hallitsemaan työmääräänsä, on hieman etäällä todellisuudesta. Opiskelijan toimeentulo on sidottu opintopisteiden karttumiseen. Jos niitä ei kerry riittävästi eli viittä kuukaudessa, opintotukea ei saa. Kurssien läpi pääsyä ei kannata jättää sattuman varaan.

Opiskelija kokee siis monelta suunnalta tinkimättömiä velvoitteita suoriutua opinnoistaan ripeästi ja tasokkaasti. Se uuvuttaa heistä monet.

Ehdotuksia opiskelijoiden jaksamisen parantamiseksi

Meillä on Tuija Siltamäen kanssa erilaisesta tilannekuvastamme huolimatta yhteinen toive ja tahto. Opiskelijoiden uupuminen on vakava ja kauaskantoinen ongelma. Se voi viivyttää valmistumista ja vaikuttaa työelämässä jaksamiseen vuosienkin jälkeen. Se on otettava vakavasti.

SYL on esittänyt esimerkiksi opintotukikuukausien enimmäismäärän nostamista. Se helpottaisi osaltaan opiskelijoihin kohdistuvaa painetta. Opintorahan tasonkorotus taas vähentäisi huolta toimeentulosta ja tarvetta työskennellä opintojen ohella.

Opintojen suunnittelun osalta tärkeää on huolehtia opetushenkilökunnan pedagogisista taidoista ja riittävästä resursoinnista, jotta opetus on laadukasta ja hyvin järjestettyä. Silloin opiskelu on myös opiskelijalle helppoa ja sujuvaa. Opiskelijan kokemaa taakkaa voidaan vähentää myös ohjauksella ja yliopisto-opintoihin liittyvällä valmennuksella sekä saavutettavilla opiskelijahyvinvoinnin palveluilla. 

Tärkeintä on kuitenkin, että ongelmasta olemme yksimielisiä. Monet opiskelijat ovat lujilla työmääränsä alla eikä se ole aina opiskelijasta itsesään kiinni.

 

Sakari Tuomisto

Sosiaalipolitiikan asiantuntija

 

Sakari Tuomisto
Sosiaalipolitiikan asiantuntija (toimeentulo, asuminen), vanhempainvapaalla

Uusimmat julkaisut

Katso lisää
Syl contact us SYL LOGO
Kysymyksiä? Ota yhteyttä!
Olemme opiskelijaelämän asiantuntijat palveluksessasi. Vastaamme mielellämme kaikkiin opiskelijoihin ja korkeakoulutukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin.