Sosiaaliturvaan tehdään tällä vaalikaudella leikkaukset, jotka ovat mittakaavaltaan ja aikataulultaan poikkeuksellisen raskaat. Käytännössä kaikkiin etuuksiin tehdään indeksijäädytykset ja lisäksi työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen raskaita suoria leikkauksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kuvaili leikkauksia näin:
”Hallituksen kaavailemat sosiaaliturvan leikkaukset ovat monelta osin poikkeuksellisen suuria ja yhdessä hallitusohjelmassa esitettyjen uudistusten kanssa ne muuttavat toteutuessaan suomalaisen sosiaalipolitiikan suuntaa.”
Samanlaisen arvion on antanut moni muukin sosiaaliturvan asiantuntija.
Sosiaaliturva ei ole kuitenkaan yksi kokonaisuus vaan sitä voi jaotella. Sen keskiössä on perusturva, jonka voi hyvin nimetä suomalaisen hyvinvointimallin sielukkaimmaksi ytimeksi. Se on nyt murtumassa tavalla, johon ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota.
Mikä on perusturva ja mitä sille on tapahtumassa?
Perusturva on tarkoitettu takaamaan välttämätön toimeentulo niille, jotka sitä eivät voi itse hankkia. Perustuslaissa tällaisiksi tilanteiksi on mainittu työttömyys, sairaus, työkyvyttömyys, vanhuus ja vanhemmuus. Perusturva on nimensä mukaisesti toimeentulon perustaso, jonka varaan voi perustaa pärjäämisensä, vaikka odottamaton onnettomuus tai vaikeus kohtaisi. Perusturva on suomalaisen sosiaaliturvan peruskivi, jota muut sosiaalietuudet, kuten ansioturva, hoitoetuudet, opintoetuudet ja asumisen tuet täydentävät.
Perusturvan muodostavat etuudet, kuten vähimmäismääräinen peruspäiväraha, sairauspäiväraha ja vanhempainpäiväraha ovat tasoltaan tällä hetkellä noin 800 euron paikkeilla kuukausittain.
Perusturvan perusteena on länsimaiselle yhteiskunnalle tyypillisiä perusoikeuksia ja arvoja, kuten oikeus toimeentuloon, yhdenvertaisuuteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen varallisuuden sitä estämättä. Kyse on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeisimmistä rakenteista, jota on kehitetty käytännössä koko 1900-luvun ajan.
Suomen sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus on murtamassa perusturvan kykyä täyttää tarkoitustaan. Kaikkiin perusturvaetuuksiin kohdistuu tällä vaalikaudella 10,2 prosentin leikkaus indeksijäädytysten muodossa. Sen myötä perusturvan ostovoima tulee heikkenemään vain vähän päälle 700 euroon tämän päivän rahassa mitattuna.
Jokainen omat raha-asiansa hoitava ymmärtää, että se ei riitä välttämättömiin menoihin. Vertailukohdaksi voisi ottaa esimerkiksi Takuusäätiön kohtuullisen kulutuksen viitebudjetin, joka on yksinasvalle alle 45-vuotiaalle 1 354 – 1 364 euroa kuukaudessa. Tietenkin kohtuullinen kulutus on eri asia kuin välttämätön toimeentulo, joka perusturvan pitäisi turvata. Ero on kuitenkin selittämättömän suuri siltikin.
Täydentävät etuudet tulevat paikkaamaan perusturvaa
Kun perusturvan kyky turvata välttämätön toimeentulo heikkenee, sitä tulevat paikkaamaan erilaiset täydentävät etuudet, erityisesti yleinen asumistuki ja toimeentulotuki. Näitä etuuksia maksetaan ruokakunnille, joiden tulot ovat pienet asumiskustannuksiin nähden tai eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Sosiaali- ja terveysministeriön vaikutusarviot ovatkin ennustaneet, että toimeentulotukimenot tulevat kasvamaan kymmenillä prosenteilla ja sadoilla miljoonilla euroilla tämän vaalikauden aikana (…mikä on mielenkiintoista, sillä hallitusohjelman tavoitteena on vähentää toimeentulotuen käyttöä).
Perusturvan rooli muuttuu, kun tämä muutos tapahtuu. Perusturva ei ole yksinään enää riittävä välttämättömään toimeentuloon juuri kenellekään vaan entistä suurempi osa sen saajista hakee ja on oikeutettu saamaan lisäksi täydentäviä etuuksia. (Voi toki pohtia sitäkin, on tämänhetkinenkään perusturvan taso riittävä.)
Täydentävien etuuksien vaikutukset tuen saajille
Kun täydentävien etuuksien merkitys lisääntyy, tulevat niihin liittyvät vaatimukset, ehdot ja kannusteet entistä laajemmin ja vahvemmin vaikuttaviksi. Ne liittyvät erityisesti työnteon kannusteisiin, varallisuuden hankkimiseen asumiseen ja byrokratiaan.
Erityisesti toimeentulotuki on vahva kannustinloukku, sillä sitä saavalla ruokakunnalla kannustinkiila on suojaosan jälkeen jyrkkyydeltään seinäsuora eli tienattu euro vähentää tukea eurolla. Asumistuessa kannustinkiila ei ole kohtuuttoman jyrkkä, mutta siihenkin liittyy työnteon kannustetta heikentävä vaikutus, joka tulee voimistumaan osa-aikaisen työn kohdalla, kun ansiotulovähennys poistuu ensi vuonna.
Työnteon kannusteen tiukentumisen ohella varallisuussidonnaisuus näyttää voimistuvan. Toimeentulotukea saadakseen ei voi omistaa merkittävää varallisuutta, vaan omat varat on käytettävä ennen tuen saamista. Samankaltaista mallia ollaan valmistelemassa myös asumistukeen ensi vuoden aikana.
Toimeentulotuki ja asumistuki liittyvät vahvasti asumiseen, sillä niitä maksetaan suurelta osin asumismenoihin ja pienituloisella tuensaajalla asumismenot ovat suuri osa kuukauden menoista. Kumpaakin tukea ollaan kiristämässä tavalla, jolloin asumismenojen kattaminen tulee vaikeutumaan. Asumistukeen kohdistuu suora leikkaus ja toimeentulotuessa ollaan ottamassa käyttöön normia, joka rajoittaa hyväksyttäviä asumismenoja kuntakohtaisesti. Käytännössä kiristykset rajoittavat tuen saajien asumisvaihtoehtoja ja kiristävät vaatimusta asumismenojen hillintään esimerkiksi muuttamalla.
Kannusteiden lisäksi etuuksien hakemisen prosessi vaikuttaa tukioikeutettuun vahvasti. Toimeentulotuen saamiseksi on toimitettava Kelalle omat ja ruokakunnan muiden jäsenten tiliotteet ja selvitykset menoista sekä tuloista, jotta tukea voi saada. Asumistuki on yksinkertaisempi, mutta ei missään nimessä yksinkertainen. Tuen myöntämisen jälkeen muutoksista elämäntilanteessa tulee ilmoittaa useammin eri etuuksia varten.
Perusturvaa saavan sosiaalinen tilanne kiristyy
Sosiaaliturva on monimutkainen kokonaisuus, jonka osien välilä on paljon ristikkäisvaikutuksia. Siksi muutokset johonkin sen osaan ovat usein vaikeastikin ymmärrettäviä. Hallitusta on syystäkin kritisoitu siitä, että sosiaaliturvamuutosten vaikutusarviot on tehty nopeasti ja vajavaisesti, eikä niillä ole ollut havaittavaa vaikutusta päätöksiin.
Yleisesti voi ennakoida, että perusturvaa saavien henkilöiden ja ruokakuntien sosiaalinen tilanne tulee kiristymään. Kuukausittainen toimeentulo ei välttämättä heikkene paljoa täydentävien etuuksien paikatessa perusturvaetuuksien leikkauksia, mutta heidän sosiaalinen asemansa voi muuttua perustavanlaatuisesti.
Perusturvan saajien kokema kannustinloukku saattaa syventyä, kun täydentävien etuuksien negatiivinen tulokannuste voimistuu. Myös negatiivinen kannuste varallisuuden hankkimiseen tai säästämiseen voimistuu, kun toimeentulotuen ohella asumistukeen säädetään varallisuusraja tulevaisuudessa. Asumiseen kohdistuva kannuste taas voi hiljalleen ohjata perusturvan saajia kohti halvempia asuntoja, mikä johtaa asuinolojen heikkenemiseen ja segregaatioon. Tässä suhteessa myös hallituksen asuntopoliittisilla toimilla voi olla samansuuntainen vaikutus. Heidän toimeentulonsa järjestäminen monimutkaistuu ja byrokratia lisääntyy, kun sen saamisen edellyttää usean tuen hakemista.
Oikea suunta?
Suomen sosiaaliturva näyttää olevan suuren muutoksen kynnyksellä, kuten THL:kin arvioi. Lait muutoksista ovat juuri nyt eduskunnassa hyväksyttävänä ja viimeistä leimaa vaille virallisesti voimassa. Tulevien vuosien aikana nähdään, kun perusturva ja sen varassa olevien suomalaisten tilanne muuttuu.
Ehkä jo tässä vaiheessa olisi hyvä varautua tulevaan ja pohtia, onko tämän se suunta, jonne halutaan mennä. Kai se pitää pukea suoraksi kysymykseksi:
Haluammeko, että perusturvan varassa olevista eriytyy ryhmä, jonka osa yhteiskunnassa on muita kurjempi ja mahdollisuudet parantaa omaa tilannettaan rajoitetut? Haluammeko, että suomalaisen hyvinvointimallin yksi keskeisin peruskivi murtuu?
Tyvärr finns denna blogg bara på finska.
Unfortunately, this blog is available only in Finnish.
