Sukupolvidiilin reiluutta etsitään Suomen lisäksi muuallakin Euroopassa. Finanssi- ja velkakriisi kasvatti jäsenvaltioissa ikäluokkien välisen hyvinvoinnin kuilua, jonka syvät arvet näkyvät yhä.
Väestön ikärakenteen vanheneminen on todellinen megatrendi, joka kasvattaa julkisia menoja ja hivuttaa talouskasvusta osan pois (Ageing Report 2018). Yhdenkään EU-maan syntyvyys ei riitä pitämään väestöä ennallaan.
Vaalimatematiikka on koko ajan tylympää pienille ikäluokille. Identiteettikysymystä ei tarvitse ylikorostaa, mutta nuorten arvot poikkeavat ikääntyneemmistä, mikä on nähty eri vaaleissa maailmalla. Sukupolvipolitiikka ei noussut kotimaan eduskuntavaaleissa merkittäväksi teemaksi.
Suomessa alle 25-vuotiaiden äänestyspassiivisuudella ei ole enää varaa huonontua toukokuun lopun eurovaaleissa. Vuonna 2014 äänesti vain noin 10 prosenttia 18–24-vuotiaista, mikä on vaalien legitimiteetin kannalta ongelma.
Aiempaa nuorempia poliitikkoja on noussut valtaan esimerkiksi Itävallassa, Irlannissa, Ranskassa, Belgiassa ja Virossa. Sebastian Kurzia lukuunottamatta heitä voisi tosin luonnehtia myös varhaiskeski-ikäisiksi, mutta jonkinlainen nuorennus näkyy. Yhteistä nimittäjää on kuitenkin vaikea löytää suhteessa EU-politiikkaan.
Nuorten ja vanhojen EU-asenteiden erot
Britannian kansanäänestys kesällä 2016 oli eräänlainen lakmustesti EU:n kannatuksesta virallisten totuuksien jälkeisessä ajassa. Sisäpolitiikan sotkeutumisen ja häämöttävän brexitin aiheuttamat vahingot eivät ole vielä selvillä. Britit äänestivät EU-erosta, mutta eivät siitä, miten se toteutetaan.
EU-asenteiden kohdalla on sukupolvikuilu. Alle 25-vuotiaista 71 prosenttia äänesti EU:ssa pysymisen puolesta, kun taas yli 65-vuotiaista vain 36 prosenttia. Ikääntyneistä jopa 90 prosenttia kävi äänestämässä, kun nuorista vastaavasti 64 prosenttia.
Cardiffin Yliopiston tutkimuksen mukaan ihmisistä tulee euroskeptisempiä iän myötä, mutta nuorten ikäluokkien arkinen kokemus EU:n hyödyistä on joka sukupolvi ylittänyt edellisen. Vanhemmat ikäluokat katsoivat Britanniassa menettäneensä jotain EU-jäsenyyttä edeltäneestä ajasta ja kulttuurista, kun taas nuoret kokivat menettävänsä nykyisiä vapauksia brexitin myötä.
Brittinuorille aiemmin itsestään selvät vapaudet EU:n sisämarkkinoilla, kuten opiskelijavaihto ja työvoiman liikkuvuus ovat uhattuina. Toisaalta Välimeren lomaresorteissa viihtyville eläkeläisille aiheutuisi todennäköisesti myös ongelmia brexitistä, vaikkapa EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamisen sääntöjen muuttumisen kautta.
Mihin EU-tasolla tarvitaan vahvempaa sukupolvinäkökulmaa?
Viimeisimmässä vain nuorille (15–30-v) tehdyssä EU-tason kyselytutkimuksessa kaikkein tärkeimmäksi prioriteetiksi EU:ssa on noussut ympäristön suojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta (67 %). Ilmastopolitiikka painottuu selkeästi nuorten agendalla muihin verrattuna.
EU on jo nyt merkittävä globaali ilmastotoimija, jonka rooli tulevaisuudessa voi myös muuttua. Komissio edustaa unionia ilmastoneuvotteluissa ja neuvosto valmistelee kantoja. Myös EU-parlamentti ottaa aktiivisesti kantaa sekä on mukana lainsäädäntöprosessissa, kuten osana EU:n kestävän kasvun rahoitus -toimenpidesuunnitelman toteutumista.
Yksi vaikeimmista sukupolviteemoista on väestön ikääntymisen haasteeseen vastaaminen. Erityisesti syntyvyyteen ja sosiaalipolitiikkaan liittyvät toimenpiteet ovat hyvin suurelta osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluva asia. EU:lla on toisaalta myös paljon ohjaavaa sekä toimenpiteitä koordinoivaa vaikutusvaltaa.
Yhteisistä maahanmuuttopolitiikan prosesseista on ollut hyvin vaikea löytää yhteisymmärrystä EU-tasolla. Kriisivuosien 2015–16 jälkeen ei oikeastaan ole saatu aikaan erityisen merkittäviä muutoksia suuntaan tai toiseen. EU-maissa ainakin ruotsalaisten ja tanskalaisten nuorten prioriteeteissä maahanmuuttovirtojen hallinta ja kotoutumisasiat korostuvat.
Junckerin komission ”sosiaalisen pilarin” sisällä ollut välillistä painotusta syntyvyyteen perhe- ja työmarkkina-asioiden kautta. Ylipäänsä sosiaalisen ulottuvuuden huomioiminen talouden rinnalla on nyt kuuma aihe. Päävastuu sosiaalipolitiikassa on jatkossakin jäsenvaltioilla, mutta politiikkasuositusten suunnassa ja yhteisissä standardeissa on kehitettävää. Unionin sosiaalisen ulottuvuuden piirissä voisi olla enemmänkin väestöpoliittista painotusta, josta tällä hetkellä vaietaan EU-instituutioissa.
Janne Pelkonen
erityisasiantuntija, Työeläkevakuuttajat Tela